Author: lasnailofi

Tottele vain sisintäsi, niin rakkaus virtaa ikuisesti

Menin Afrodite-kurssille ajatellen voimaantumista ja sitä, etten enää nojaisi niin herkästi päätöksissäni miehiin ja löytäisin sisäisen vahvan naiseuden, joka ei kumartele myöskään auktoriteetteja tai vanhoja uskomuksia. Löysinkin aika pian sisältäni vähän stressaantuneen ja pelokkaan maskuliinisen puolen ja yhden hyvin piintyneen uskomuksen, joka piti muuntaa.

 

Minuun on ohjelmoitu aikojen saatossa sellainen uskomus, että mies tietää paremmin ja hänen tahtoaan pitää totella. Vaikka tiedänkin, ettei se pidä paikkaansa, niin uskomus istuu ilmeisen lujassa kehossani ja alitajunnassani. Nojaan herkästi mielipiteeseen, joka puolisollani on, kyseenalaistamatta sitä. Tarkistan oman kantani peilaamalla sitä toisen vastaavaan ja muutan sitä herkästi, vaikka se olisi ollut ihan hyvä alunperinkin. Jos puolisoni tahtoo jotain, pyrin kaikin keinoin toteuttamaan hänen tahtonsa unohtaen, mihin itse pyrin.

 

Tuollaisessa viikonlopun workshopissa syntyy se siunattu pieni yhteys omien ajatusten ja syvemmän viisauden välille. Oivalsin, että olen pitänyt kiinni sellaisesta käsityksestä, että jos en taivu toisen kannalle ja nojaa päätöksissäni häneen, en rakasta häntä ja hylkään hänet tai hän hylkää minut. Ikään kuin olisi vain joko tai. Joko tottelet toista ja rakastat häntä tai sitten et tottele, jolloin rakkauskin kuolee. Näin ollen aina pitää pyrkiä sopuun kuolettaen jonkin osan itseänsä. Näin ollen tyydyn komromisseihin ja petkuttamaan itseäni.

 

Ymmärsin, ettei rakkaus mihinkään kuole. Sehän on voima, joka on ikuisesti ja kokoaikaisesti läsnä. Se on tila, jossa elän ja jota hengitän. Tuo toinenkin on siinä tilassa. Kun kaikessa voimassani ja viisaudessani teen päätöksiä ja kannan niistä itse vastuun, en menetä piiruakaan rakkaudesta, päinvastoin. Se tuo päätöksiin uuden voiman. Saan kunnioitusta. Saatan saada vastarintaakin, mutta sitten se kuuluu asiaan.

 

Kun kerroin löydöstäni puolisolleni, hän oli iloinen siitä. Puhuimme pitkään siitä, että tämä saattaa olla muissakin naisissa vahva este itsenäistymiselle ympäri maailmaa. Ohjelmointi, joka niputtaa vallankäytön ja rakkauden, pitää ihmisen hiljaisena ja estää kehitystä.

 

Suosittelen Kirsti Kuosmasen ja Kaisa Peltosen workshoppeja, joissa saa tutustua itseensä, seksuaaliseen ekstaattiseen nautintoon, voimaantua, löytää virvoittavaa naisten yhteyttä ja huumaavaa iloa. Niitä on vielä yksi tulossa kesäkuussa. Katso täältä

Tieto lisää tuskaa

IMG_1066(1)

Muistattehan Päivin, jonka otin uravalmentajan urani ensimmäiseksi asiakkaaksi? Sain tänään tehdä hänen kanssaan prosessimme viimeisen coachauksen ja nyt voin esitellä tuloksia.

 

Päivi lähti liikkeelle tilanteessa, jossa hän ei vielä tiennyt tarkkaan millaisina työmarkkinat hänen kohdallaan näyttäytyvät. Oli tietenkin kuultu huhupuheita ja mediaa, mutta se on eri asia kuin omakohtainen tutkimus kokeilemalla ja eri tilanteita läpi elämällä.

 

Kaikki ne työt, joihin Päivi haki, täytettiin pitkähkön prosessin tuloksena ja hakuprosesseissa oli mukana yleensä yli sata hakijaa. Tästä osiosta jäi se mitättömyyden kokemus käteen ja oli vahvoja tunteita sieltä vuoristoradan alemmilta radoilta mukana. “Tieto lisää tuskaa”,  Päivi puuskahti.

 

Totesimme kuitenkin, että kun suoraan työelämään siirtymisen ovi oli näin pahasti saranoiltaan ruostunut, niin ne muut mahdollisuudet (joita hän myös enemmän itse halusi), saivat uutta vauhtia.

 

Hän aloittaa sinnikkään opiskelun, jossa päämääränä on lähitulevaisuudessa opettajan pätevyys. Sijaisuuksia hän ottaa vastaan syksystä lähtien, kun nuorimmainen saadaan hoitoon.
Vaikka tieto lisäsi tuskaa, niin se toi yllättävän nopeasti selkeyttä siihen suuntaan, johon Päivi on matkalla.

Kun katselin Päivin päättäväisiä ja viisaita silmiä, kun ihmettelimme maailman menoa, tiesin tässä naisessa olevan poweria ihan mihin tahansa johtamistyöhön. Ei pitkää kotona olemisen uraa voita mikään muu työkokemus. Olen iloinen, että Päivi on päättänyt laittaa työnhakuasiakirjansa täysin uusiksi ja tehdä niistä itsensä näköisiä. Opin Päivin kanssa paljon uutta. Opin taas yhden uudenlaisen ihmisen tapaa kommunikoida, ajatella ja tuntea. Opin tukemaan antaen toiselle paljon tilaa tehdä omia valintoja itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Opin taas kerran luottamaan siihen, että prosessilla on aina alku ja loppu, jonka jälkeen se kyllä vielä jatkuu.

Onnea Päivi valitsemallesi tielle ja ole aina yhteyksissä, kun tunnet kutsua siihen!

Ihmeiden tehtailu jatkukoon isosti

SAMSUNG

Sain sähköpostia. Niin kauniin sanankääntein selvisi, etten ollut niiden onnellisten joukossa, jotka kutsuttiin tässä kohtaa jatkoon. Silti jotain toivoa valettiin tuleviin viikkoihin ja hakuprosessi jatkuu vielä jossain muodossa. Mietin pitkään, miten tähän viestiin vastaisin. Päätin vastata rehellisesti.

 

Hei XX!

Kiitos viestistäsi. Arvostan, että olit nähnyt vaivaa ja laatinut niin arvostavan viestin kuin suinkin. Olen vuoden ajan katsellut työmarkkinoita työnhakijan näkökulmasta ja teidän tyylinne kommunikoida erottuu upeasti edukseen aidon inhimillisyytensä, positiivisuutensa ja energiansa vuoksi.

Siksi löysin itsestäni niin valtavan motivaation hakea tätä uravalmentajan paikkaa, että tein prosessista avoimen ja tilitin valmistautumistani ja edistymistäni nettisivuillani ja facebookissa. Sain niin paljon tsemppiä ja rohkaisua, että pari kertaa ihan itkin, kun se kosketti niin syvästi.

Ihmettelin siinä tutustumistilaisuudessa sitä, että ikään kuin tunsin teidät kaikki ja onnistuin ajattelemaan itseni teille heti sinne töihin. Olin jopa niin omillani, etten jännittänyt paljoakaan enkä edes pinnistellyt hirveästi erottuakseni siinä esiintymisharjoituksessa (mikä oli varmaan ”virhe”). Tiesin koko ajan, että uravalmentajan tehtävässä onnistuisin yli teidän ja omien odotusteni.

Tilaisuuden jälkeen törmäsin käytävällä pariin iloa kuplivaan nuoreen naiseen, joista toinen oli avullanne löytänyt töitä ja selitti sitä juuri toiselle. Lisäksi juttelin kahvilassa pitkään jo ennen tilaisuutta tapaamani kaverin kanssa, joka oli avullanne löytänyt töitä ihan toimistonne läheltä. Sain todella konkreettista todistusaineistoa siitä, että luotte toivoa toivottomuuden keskellä ja mahdollistatte oikeita ihmeitä. Unelmien työpaikka, miten mahtava juttu, kun sellaisen löytää!

Outoa, mutta olen iloinen näiden nyt suoraan jatkoon päässeiden puolesta. He sopivat ilmeisen hyvin siihen kuvaan, joka teillä oli tällä hetkellä unelmienne työntekijästä. Antakaa heille paljon eväitä pärjätä työssään ja he maksavat sen asiakkaillenne tuhat kertaisesti takaisin.

Jatkan tässä tätä omaa ihmetehdastani. Ja olen siis edelleen olemassa, jos ja kun teillä kaivataan vielä uusia ihmeiden mahdollistajia.

Ollaan yhteyksissä!

Iloterkuin, Jutta

Nöyryytys

IMG_0940

Lueskelen juuri ilmestynyttä Juhani Mattilan kirjoittamaa kirjaa nimeltä Nöyryytys ja vaikkei se ole vielä ihan lopussakaan, niin huomaan tarvetta purkaa päässäni sinkoilevia ajatuksia. Haluaisin jatkaa eteenpäin siitä, mitä Juhani analysoimalla ja monin esimerkein tuo päivänvaloon. Tahtoisin sanoa, että pahimmistakin nöyryytyksistä on olemassa tie päivänvaloon ja eheyteen.

Ei minulla olisi pokkaa väittää näin, ellen olisi omin silmin ja korvin saanut todistaa lapsuudessa todella pahasti nöyryytettyjen ihmisten selviytymistarinaa. He ovat tehneet matkan itsessään ja kehossaan kaiken pahoinvoinnin juurille, käyneet läpi muutamat muistot ja kaikki ne tunteet, jotka nöyryytyksen kokemuksiin liittyvät.

Liikkeelle lähtiessä ei ole ollut aavistustakaan, kuinka kipeitä asioita ajattelemattomuuden, välinpitämättömyyden, mitätöimisen, julmuuden ja kiivauden seurauksena joudutaan käymään läpi. Näihin kuoppiin on pudottu yllätyksenä ja lujaa, mutta turvallisesti ja luottaen köyden olevan olemassa. Joskus on hetken näyttänyt siltä, että sinne jäädään, mutta kuitenkin jossain aikataulussa on aina päästy ylös. Siitä seuraa suuri helpotus, myötätunto itseä kohtaan ja valtaisat oivallukset seuraavina päivinä.

Juhanin kirjoittama kirja on varmasti tärkeä sellaisille ihmisille, jotka ovat vuosia ihmetelleet pahoinvointinsa syytä. Kirjaa lukiessa alkaa nousta mieleen oman elämän kohtia, joissa on tuntenut tulleensa nöyryytetyksi. Sitten voi huomata, että nuo tunteet ja tuntemukset ovat tietyissä tilanteissa nykyäänkin täysin tuoreina vielä läsnä. Tästä on enää lyhyt matka siihen, että valitsee toipumisen tien.

Iso perspektiivi näkyy aina vasta jälkikäteen

SAMSUNG

Muutaman päivän päästä on 20 päivää kulunut, eikä prosessin päättyminen näytäkään kovin todennäköiseltä tässä aikataulussa. Unelmien työn hakuun täytyy näköjään asennoitua valtavalla määrällä kärsivällisyyttä. Täytyy vain yrittää muistaa, että näkymättömissä tapahtuu koko ajan kehittymistä.

Mitä pitempi aika alkuperäisestä innostuksesta uravalmentajan työhön kuluu, sitä hämärämmäksi unelma muuttuu. En tarkoita, ettenkö innostuisi taas, jos kutsu työhaastatteluun kopsahtaisi sähköpostiin mutta jotenkin ihmisen mieli on rakentunut niin, että suuri innostus johonkin asiaan kestää vain tietyn aikaa ja sitten sitä pitää säännöllisesti joko tuoreuttaa mielessään uudestaan tai päästää irti ja innostua jostain muusta.

Olen tässä samaan aikaan uravalmentaja-polun lisäksi tutkaillut myös kahta muuta polkua. Yksi polku veisi takaisin yrittäjyyteen yhden tai kahden upean kumppanin kanssa. Toinen polku veisi opiskelemaan isompaa kehystä tähän valmentamisen ja ihmisenä kehittymisen teemaan. Kaikki nämä polut haarautuvat aika kauaksi toisistaan ja ovat niin isoja, ettei kaikkia niitä voi yksi ihminen kerralla valita. Jokainen polku työllistää ja innostaa omalla tavallaan ja olisi täysin mahdollinen, kunhan pistän kaikkeni peliin.

Kun elää sellaisessa luottamuksessa, että prosessilla on aina alku ja loppu, niin voi vain todeta, että muutaman kuukauden päästä näen vasta selvästi, miten tämä prosessi meni. Oikeassa elämässä draaman kaari ei mene niin kuin saippuasarjoissa tai jenkkileffoissa. Se voi vaikuttaa vähän tylsältä, mutta jos näkisimme koko ajan elämämme ison perspektiivin, se olisi erittäin jännää ja opettavaista katsottavaa.

Voin vasta jälkijunassa todentaa, teinkö rohkeita valintoja sydämestä käsin vai annoinko turvallisuudentarpeen ja pelkojen vaikuttaa päätöksiini liikaa. Vasta jälkeenpäin näen selvästi, mikä oli seurausta mistäkin.

Jatkan nyt tämän prosessin todentamista aina silloin, kun jotain uutta ilmentyy, eli kirjoitan blogeja aina, kun hyvältä tuntuu. Se helpottaa työkuormaani ja vapauttaa voimavaroja tähän vaihtoehtojen aktiiviseen tutkailuun.

Menneisyys on aina edessämme

jutta pienenä 2

Eilisen blogin jälkipuinnissa minua haastettiin vastaamaan itse näihin kysymyksiin. Ymmärsin tässä, että olen jo vastannutkin elämän varrella useaan otteeseen jokaiseen näistä kysymyksistä. Itse asiassa, jos ei tällaisia kysymyksiä opi elämänsä aikana käsittelemään, niin löytää itsensä koko ajan samankaltaisista tilanteista uudestaan ja uudestaan. Menneisyyden kipeät haasteet tulevat koko ajan eteen oppimistarkoituksessa, kunnes ne kohtaa ja käsittelee. Sen jälkeen on vapaa elämään uutta vaihetta.

Miksi oppimisen kohdat on sitten niin vaikeita havaita?

Ei niitä olisi vaikea havaita, jos huomaisimme ne aina läsnä ollessamme. Haasteelliseksi ne tekee se, että meillä on kiire kokea jotain muuta kuin sitä, mikä on epämukavuusalueella. Jokainen haaste, joka meissä kaipaa huomiota, tarvitsee aika ajoin läsnäoloa, keskittymistä ja muutosta. Ennen kuin otamme TÄYDEN vastuun itsestämme, haluamme vain delegoida syyn haavoistamme itsemme ulkopuolelle.

Haavojen käsittely kaipaa joskus oman läsnäolon lisäksi myös ulkopuolista apua. Joskus emme itse pysty pysähtymään ja havaitsemaan, mitä menneisyydestä kumpuavaa oppituntia juuri nyt käydään läpi.

Yleensä kuitenkin riittää, kun kääntää kameran itseensä ja alkaa havainnoida mieltään ja kehoaan: minkälaisia valintoja tässä hetkessä tekee ja miten niiden seurauksiin reagoi. Tätä kannattaa tehdä itselleen näkyväksi esimerkiksi kirjoittamalla ja muiden kanssa jakamalla. Näin pääsee kärryille siitä, mikä este tulee näkyväksi tässä hetkessä.

Se näkymätön ura

IMG_0552

Olen tullut tietoiseksi unelmien työpaikkaa metsästäessäni (se ei ole vielä ohi!), että on olemassa sellainenkin elämänura josta ei työhaastatteluissa tai cv:ssä kysellä ollenkaan. Se ura kuitenkin vaikuttaa juuri siihen, millainen olen ihmisenä. Joissain elämäntilanteissa juuri se ura kannattaisi tehdä edes itselleen näkyväksi, jotta tietäisi mitä kaikkea tässä elämässä onkaan oppinut.

Voisi kysyä itseltään:

Mitkä olivat lapsuudessani syntyneet traumat ja miten niistä selvisin?

Mitkä tilanteet ovat elämän varrella olleet nöyryyttäviä ja miten olen ne ja kaiken siihen niihin liittyvän häpeän käsitellyt?

Kuinka usein olen joutunut selviämään itselleni vihamielisessä ilmapiirissä ja mitä olen silloin oppinut?

Millä eri tavoin minua on kiusattu ja olenko antanut kiusaajilleni anteeksi?

Montako suurta tai pientä epäonnistumista olen elämäni varrella kokenut ja kasvatinko vahvan puolustusjärjestelmän, jota olen oppinut vähitellen purkamaan?

Millaiseen rakkaussuhteeseen ole aina päätynyt ja miten ne ovat päättyneet?

Montako kertaa olen hylännyt ja tullut jätetyksi, missä kohtaa kehoa ovat ne haavat? Osaanko hoitaa niitä?

Miten olen selvinnyt läheisteni poismenosta?

Mitä olen oppinut ollessani työtön?

Mitä olen oppinut pakonomaisesta suorittamisesta?

Miten olen selvinnyt tilanteista, joissa täytyy ponnistaa äärimmilleen ja mennä omille rajoilleen?

Miten olen selvinnyt tilanteista, joissa olen mennyt alta riman?

Montako kertaa lyön aina päätäni seinään, ennen kuin jonkun asian opin?

Mitä kaikkea vieläkin pelkään ja miten pääsen pelkojeni kanssa eteenpäin?

Olenko joskus kovettanut itseni täysin? Miten pehmeneminen tapahtui?

Minkä asioiden kanssa minua koulutetaan juuri nyt? Mitä olen niistä jo oppinut?

 

Jos uskaltaisi kirjoittaa vastaukset näihin kysymyksiin voisi todentaa, että jokainen askel vie eteenpäin tätä näkymätöntä uraa. Jokainen kokemus on yksi niiden kokemusten sarjassa, joiden takia tulin tänne maailmaan. Jokainen oppi ja oivallus on tarpeen siinä elämän puussa, joka on täältä lähtiessäni vallan kaunis,  kun uskallan elää juuri itseni näköistä elämää.

 

 

 

Monta mahdollista tietä

IMG_0657

Olen koko päivän odotellut luvattua vastausta. Se ei ole tähän mennessä saapunut, joten oletan että en ole jatkoon päässeiden joukossa. Mitä se herättää?

Sisälläni on yllättävän tyyni olo. Sen alapuolella on pikkasen surua ja huokailuja. Ei kuitenkaan herää enää sellaista kärsimystä kuin joskus ennen tällaisessa tilanteessa. En koe arvottomuuden tuskaa tai epäonnistumisen häpeää. Suututtaa kyllä pikkasen se, että luvataan ilmoittaa tiettynä päivänä eikä lupauksesta pidetäkään kiinni.

Tästä vapautuukin nyt ylimääräistä energiaa, kun vähitellen hyväksyn sen, ettei tämä ollutkaan se unelmien työpaikka, jonka uumoilin sen olevan. Päästän siitä irti. Olen jo päivän mittaan suunnannut huomiota toisiin suunnitelmiin, joita minulla on. Elämän risteyskohdassa on aina monta mahdollista tietä.

Luo itsellesi työpaikka

SAMSUNG

Päivi on ottamassa tärkeitä askeleita. Eilen hän löysi tehtäväkentän, jota sormet syyhyävät päästä tekemään. Niissä hommissa hän olisi vahvoilla, ne olisivat ehdottoman tärkeitä tehdä ja vaikuttaisivat hyvin positiivisesti monen tuhannen ihmisen elämään. Yksi hidaste matkalla on se, ettei ole vielä olemassa mitään asiaan kuuluvaa työpaikkaa jossa nämä hommat kuuluisivat toimenkuvaan.

Mitäpä tässä tilanteessa tehdä? Päivi laati toimintasuunnitelman tälle päivälle, jossa hän ensiksikin ottaa yhteyttä pääkallopaikalle, jolle näiden tehtävien hoito kuuluu. Siellä on hänellä jo muutamia tuttujakin töissä. Siinä puhelussa hän kartoittaa, millainen halukkuus sieltä päästä löytyy lähteä neuvottelemaan asiasta. Jos halukkuutta löytyy, niin hän lähettää kirjallista perään.

Uskonkin, että tästä tulee monen työnhakijan kannalta tärkeä esimerkkitapaus. Yhä useampi päätyy siihen, että pääsee luomaan itse itselleen työpaikan. Hyvässä lykyssä saa vielä hakea itse jostain sopivasta paikasta rahoituksenkin siihen.

Oman paikan luominen ja sen sijoittaminen johonkin jo valmiiseen työyhteisöön on delikaattia työtä. Siinä tulee ottaa huomioon hyvin monta seikkaa. Ensimmäisenä tulee mieleen nämä:

-Tarvitaan niin selkeä tarjous, että se on kuin valmis tilaus, jolloin se on helppo tehdä.

-Tarjouksessa täytyy kertoa, mitkä haasteet tulevat ratkaistuksi, miten ja missä aikataulussa.

-Sen täytyy täydentää sopivasti jo olemassa olevien työntekijöiden työtä.

– Kannattaa siis tutkia ensimmäisessä vaiheessa tarkkaan, mihin kaikkiin jo olemassa oleviin toimintoihin oma työkenttä tulisi liittymään ja miten.

Olemme Päivin kanssa tämän mahdollisuuden kanssa aivan alussa ja tarvitsemme erilaisia ideoita, miten olisi viisasta edetä. Onko sinulla tai jollain tutullasi sellaisia? Laita minulle viestiä, jos on: lasnailo(at)gmail.com, p. 040-4154477

Työnhaku on energian ohjaamista

cap_style_fashion_girl_retro_606516

Olen viime vuodet harjoitellut sitä, mitä tarkoittaa kun sanotaan: sinne minne suuntaat huomion, energia liikkuu edellä. Nyt sovellan sitä työnhakuun. Tässä kului yrityksen laatikkoon laittamisesta vuosi, kun kehitin itseäni ja suuntasin huomion ja energian siihen. Hyvin harvat tulivat sitä prosessia häiritsemään tarjoamalla töitä, vaikka niin hyvä tyyppi moneen hommaan olenkin.

Kun asetuin etsimään unelmiani ja täsmentämään tähän maailmaan liittyviä halujani ja pyrkimyksiäni, sain ensin käsittelyyn muutamia pelkoa aiheuttavia ajatuksia. ”Kuka minä luulen olevani, kun uskottelen pystyväni tuohon?” -oli yksi niistä sinnikkäimmistä. ”Turha yrittää, tulee vain pettymys” oli toinen. ”Maailma on niin mullistumassa, että täytyy suunnata voimavaroja vain uuden ajan alkuun”. ”Tämän ajan työelämä vie vain kaikki mehut minusta.” ”Monet työnantajat pyrkivät taitamattomuudessaan vain orjuuttamaan.”

Nämä ajatukset olivat estämässä työunelmieni toteutumista. Sen tähden luotan, että uravalmentajan tärkeimpiä tehtäviä on tukea työllistyvää käsittelemään omia sisäisiä esteitään. Sitten kun ne on huolellisesti käsitelty, työn löytymisen onnistumista ei voi estää enää kukaan.

Tänään illemmalla käsittelemme näitä Päivin kanssa. Annoin ainakin välitehtäväksi käydä erilaisia mahdollisuuksia läpi ja kirjoittaa kaikki kriittiset ajatukset ylös. Päivi on ehkä jo esteensä käsitellyt, sillä eilisen puhelun perusteella päättelen, että hän on päässyt suunnittelutyössä jo aimo harppauksia eteenpäin.