addiktio

Matka addiktion taakse

IMG_1137

Onko sinullakin historiaa addiktioiden parissa? Oletko kuten minä käynyt läpi jo useamman riippuvuuden ja ihmetellyt, miten niiden ikeestä pääsisi irti? Koitan nyt viimein löytää vastauksia riippuvuuskysymyksiin ja antaa oman kehon opastaa perille.

 

“Haluan pistää jotain suuhun, nopeasti, mieluiten jotain makeaa.” Kun kyse on pakonomaisesta tarpeesta saada jotain ja mieluiten äkkiä, jotta tapahtuisi jonkinlaista helpotusta, on kyse riippuvuudesta. Turha kuvata tätä enempää, tunnet varmasti tämän kaiken itsekin.

 

Kun mielihalu itselläni seuraavan kerran iskee, olen valmiudessa. Tiedän, etten enää haluakaan toteuttaa sitä, mitä mielihalu minun pakonomaisesti haluaisi hetimiten tekevän. Aion tällä kertaa toimia toisin.

 

Etsin jostain rauhan ja tilan tehdä itsetutkiskelua. Käyn mieluiten makuulle. Keskityn ja rauhoitun siinä määrin kuin se on mahdollista.  Lähden tutkimaan mielihalua kehossa. On tosi vaikea keskittyä, mutta jatkan sinnikkäästi. Kysyn itseltäni, minne mielihalu sijoittuu. Mikä kohta kehossa huutaa: tyydytä tämä mielihalu, ihan heti! Itselläni se kohta löytyy alavatsalta.

 

Jään sinnikkäästi havainnoimaan sitä. Vähitellen pakottavat ajatukset alkavat hellittää, kun tutkin ja keskityn ainoastaan siihen kohtaan kehossa, mistä tämä kaikki halu kumpuaa. Tuntemus on voimakas ja säkenöivä. Kun toimintaan pakottavat ajatukset sen ympäriltä kaikkoavat, se alkaa olla ihan siedettävä tuntemus.

 

Seuraavaksi kysyn keholtani, mikä on tätäkin syvemmällä. Mistä tämä kaikki kumpuaa? Tunnen syvällä lantion seudulla voimakasta latausta. Hetki hetkeltä siitä leviää joka puolelle kehoa hyvin miellyttävä tuntemusaalto. Se yltää varpaista sormenpäihin ja leviää kehon joka sopukkaan. Jään nauttimaan pitkäksi aikaa ihmetellen ihanaa oloa.

 

Addiktioni on tällä kertaa selätetty. Olen täynnä uudenlaista tietoisuutta ja luovaa voimaa. Ihmettelen, oliko se todella tällaista… ikäänkuin lahjan saamista? Olen täynnä uteliaisuutta, mitä tulee tapahtumaan ensi kerralla. Toivon seuraavan kiusauksen tulevan pian. Addiktion alle ei kätkeytynyt tuskaa ja käsittelemättömiä haavoja, vaan sata kertaa ihanammat tuntemukset kuin mitä olisin saanut kokea, jos olisin tyydyttänyt himoni perinteisillä tavoilla.

 

Jatkan matkaa addiktion taakse ja uskon löytäväni lisää lahjoja piakkoin…

Tolkkua kansalliseen läheisriippuvuuteen

Tiedämme hyvin ilmiön, jossa puoliso kantaa addiktin, esimerkiksi alkoholistin ongelmaa monin eri tavoin. Hän valehtelee pomolle, naapurille, sukulaiselle, kun toinen on siinä kunnossa, ettei voi tulla sovittuun aikaan ja paikkaan. Hän katsoo sormien läpi laiminlyöntejä yhteisten vastuiden hoitamisessa tai nalkuttaa niistä, muttei kuitenkaan vaadi loppuun asti toiselta muutosta toimintakulttuuriin.

Hän yrittää kantaa toisen elämästä sitä vastuuta, minkä toinen jättää kantamatta, siinä kuitenkin aina epäonnistuen. Tällöin addiktio on laajentunut läheisriippuvuudeksi. Kaikki tehdään tiedostamattomuuden tilassa ja kaikki voivat pahoin. Pahoinvointi saattaa ilmentyä myös henkisenä ja fyysisenä väkivaltana.

Koko yhteiskunnan tasolla läheisriippuvuus vaikuttaa kulttuuriin, kun on tarpeeksi addikteja, kuten on tilanne lähes kaikkialla. Ilmiö näkyy kaduilla ja toreilla. Silloin kulttuuri kertoo itselleen satuja, että tilannehan on hallinnassa, meillä on paljon apua ja ammattitaitoa, me olemme rikas maa ja voihan addikti jotakuinkin toimia yhteiskunnassa.

Aina kun yhteiskunnassa on jotain ongelmallista ja se on laajentunut myös läheisriippuvuudeksi, niin tarvitaan rohkeita ja todellisuutta tajuavia ihmisiä.

Todellisuus, jossa elämme, on nyt muuttunut ja muuttuu lisää suuren muuttoliikkeen myötä. Vaikka suurin osa turvapaikanhakijoista tulee tänne etsimään suojaa, niin he edustavat meille arvomaailmaltaan täysin vierasta kulttuuria, jossa esimerkiksi naisia ja tyttöjä saa joissain olosuhteissa raiskata. Se koetaan meidän kulttuurissa sairaudeksi.

Näin ollen kuilu oman ja vieraan kulttuurin välillä on niin suuri, että siinä on vaara syntyä sama ilmiö kuin addiktion ja läheisriippuvuuden kanssa. Todellisuus pitää uskaltaa kuvata sellaisena kuin se on ja yrittää siivota siitä niin paljon sairauden ja läheisriippuvuuden pelkoa pois, kuin vain mahdollista.

Mielestäni Sauli Niinistö teki näin puhuessaan eduskunnalle. Hän siivosi rohkeasti jo ilmaantunutta pelkoa liittyen läheisriippuvuuteen turvapaikanhakija-asiassa. Hän viittasi siihen suureen enemmistöön suomalaisia, jotka ovat tolkun ihmisiä eivätkä tahdo allekirjoittaa yhtäkään tämän sairauden oireista.

Läheisriippuvuuden kanssa vaaditaan valtavasti kärsivällisyyttä ja voimavaroja, jotta lähdetään kohtaamaan itse ongelmaa, eikä vain etsimään syyllisiä. Niinistö kutsuu nyt meitä tolkun ihmisiä tähän työhön. Miten vastaamme kutsuun?