epämukavuusalue

Menneisyys on aina edessämme

jutta pienenä 2

Eilisen blogin jälkipuinnissa minua haastettiin vastaamaan itse näihin kysymyksiin. Ymmärsin tässä, että olen jo vastannutkin elämän varrella useaan otteeseen jokaiseen näistä kysymyksistä. Itse asiassa, jos ei tällaisia kysymyksiä opi elämänsä aikana käsittelemään, niin löytää itsensä koko ajan samankaltaisista tilanteista uudestaan ja uudestaan. Menneisyyden kipeät haasteet tulevat koko ajan eteen oppimistarkoituksessa, kunnes ne kohtaa ja käsittelee. Sen jälkeen on vapaa elämään uutta vaihetta.

Miksi oppimisen kohdat on sitten niin vaikeita havaita?

Ei niitä olisi vaikea havaita, jos huomaisimme ne aina läsnä ollessamme. Haasteelliseksi ne tekee se, että meillä on kiire kokea jotain muuta kuin sitä, mikä on epämukavuusalueella. Jokainen haaste, joka meissä kaipaa huomiota, tarvitsee aika ajoin läsnäoloa, keskittymistä ja muutosta. Ennen kuin otamme TÄYDEN vastuun itsestämme, haluamme vain delegoida syyn haavoistamme itsemme ulkopuolelle.

Haavojen käsittely kaipaa joskus oman läsnäolon lisäksi myös ulkopuolista apua. Joskus emme itse pysty pysähtymään ja havaitsemaan, mitä menneisyydestä kumpuavaa oppituntia juuri nyt käydään läpi.

Yleensä kuitenkin riittää, kun kääntää kameran itseensä ja alkaa havainnoida mieltään ja kehoaan: minkälaisia valintoja tässä hetkessä tekee ja miten niiden seurauksiin reagoi. Tätä kannattaa tehdä itselleen näkyväksi esimerkiksi kirjoittamalla ja muiden kanssa jakamalla. Näin pääsee kärryille siitä, mikä este tulee näkyväksi tässä hetkessä.

Kollegat kohtaamassa – egot narikkaan?

Friendship Together Bonding Unity Youth Culture ConceptValmistaudun nyt ensimmäiseen vaiheeseen työhaastatteluita. Minut on kutsuttu yhteistilaisuuteen (jee!), jossa me valitut hakijat saamme tilaisuuden kuulla kaiken tarvittavan tulevasta työpaikasta. Lisäksi saamme varmaan kertoa kokemuksistamme uravalmentajina.  Olen aikaisemminkin ollut työnhaun yhteydessä tällaisessa yhteistilaisuudessa ja se on aika veikeä asetelma.

Jos ajattelee egosta käsin, niin yhteistilaisuudessa ollaan ikään kuin kilpailussa: yritetään tehdä aidompi, innokkaampi, valmistautuneempi ja yksinkertaisesti vain monta kertaa parempi vaikutelma kuin minkä  kollega tekee. Kilpailuinto ei saa kuitenkaan tässä pelissä näkyä päälle päin. Eli jokainen on aika paineessa.

En halua kuitenkaan egoa mukaan näihin valmisteluihin. Tahdon olla aitona itsenäni läsnä siinä tilanteessa. Ilman egon ja nakertajien läsnäoloa tilanteesta tulee hyvä kohtaaminen, jossa voimme unohtaa olevamme ”syynissä” ja keskustelu on aitoa ja rohkeasti kantaa ottavaa ja syvällistä. Saamme siitä tärkeän kokemuksen elämämme polulla ja kenties joku kollegoista on tulevaisuudessa rakas ystävä tai merkittävä liikekumppani.

Täytyy kuitenkin yrittää jaksaa kirjoittaa pieni hissipuhe siitä, minkälaisia kokemuksia minulla on uravalmentamisesta.

Vaikken ole uravalmentajan tittelin alla toiminut kuin vasta nyt Päivin kanssa harjoitellessani, niin olen ollut 10-vuotisen valmentajanurani aikana monta kertaa uravalmennuksen äärellä. Vedin 2000-luvun lopussa työväenopistoissa Helsingissä ja Keravalla erilaisia kursseja, mm. enneagrammista ja läsnäolon taidoista. Muistan yhden tällaiselle kurssille osallistuneen sanat, kun hän oli burn outin kourissa ja aivan loppu. Jos hän ei olisi tuolloin löytänyt juuri sitä kurssia ja osittaista itsehyväksyntää, niin ei olisi enää elossa. Hän löysi aivan uuden suhteen työhönsä, eikä suostunut enää tekemään kellon ympäri -päiviä.

Olen monessa kohdassa saanut tukea juuri tällaisessa solmukohdassa olevia ihmisiä, jotka ovat tulleet selvyyteen siitä, ettei vanha enää toimi muttei uusikaan ole vielä näkyvissä. Se on todella ahdistava paikka, jossa kaikki tuki on tarpeen. Uravalmentajan rooli on tukea solmukohdassa, josta lähtee tie täysin uuteen.

Joskus ihminen valitsee sen tien, joka vie menneeseen eikä löydä tyydytystä tai innostusta seuraavastakaan paikasta. Joskus täysin uusi tie vaatii rohkeaa hyppyä epämukavuusalueelle, tahdonvoimaa, tunteiden tutkailua, pelkojen taklailua ja täysin uudenlaista asennetta koko elämään.

Sellaista solmukohtaa elän nyt itsekin ja täytyy sanoa, että onhan tämä haastavaa, vaikeaa ja riipivää, mutta samalla myös herättävää, kaunista, rohkeutta virittävää ja superihanaa!

Löydä luonnonlaki itsestäsi

1114

Eilinen sertifiointikeskustelu viritti miettimään, miten olisi mahdollista perustaa sellainen oppimiskäytäntö, joka olisi edullinen, jossa kaikki olisivat toistensa vertaisia, peruskäytäntönä kyseenalaistaminen ja ajattelua ja tietoisuutta laajennetaan jopa epämukavuusaluetta koluten ja jossa vallitsisi toisen täydellinen hyväksyminen ja kunnioittaminen. Siellä tutkittaisiin itseä ja sitä, mitä oma elämä itselle opettaa.

Mieti järveä, jossa kasvaa erilaista kasvikuntaa, lumpeita ja kaisloja. Siellä ui kaloja ja vesikirppuja. Jokainen järvessä elävä erilainen olento noudattaa luonnonlakeja. Kaikki muu on niille mahdotonta. Yksi luonnonlaki on kasvu ja toinen tarkoituksen toteuttaminen. Lumme joutuu tekemään kovan työn noustakseen omaan tarkoitukseensa koristamaan järven pintaa. Myös järven pohjassa olevalla liejulla on oma tehtävänsä. Ainakin siellä asuvat sittisontiaiset tarvitsevat mustaa liejuaan omaan kasvuunsa.

Meidän kannattaa löytää unohtunut luonnonlaki itsestämme ja ryhtyä noudattamaan sitä. Ihmisinä olemme keksineet omat lakimme ja siksi olemme nyt niin solmussa. Siksi ensimmäisiä  tehtäviämme on luopua kaikista itse tekemistämme laeista ja antautua prosessiin, jossa luonnonlait alkavat toimia meissä. Myös juuri meille räätälöidyt tehtävät löytyvät tässä hetkessä. Juuri se tarkoitus, joka elämälläni on, avautuu hetki kerrallaan enemmän.

 

On sinänsä ihan sama mikä menetelmä ihmisellä on käytössä, kunhan ihminen kasvaa. Jos kasvuhalu lähtee hänestä itsestään, ei kasvua voi mikään estää. Se nopeutuu siitä, että ympärillä oleva ekosysteemi kasvaa myös. Siksi tarvitsemme toisiamme, paljon tilaa ja lämmintä hyväksyntää.

 

***

 

Tällaista, ihmisen luonnollista kasvuekosysteemiä, yritämme mallintaa tänä keväänä. Olemme yhdessä Nytkähdys-kurssilla kolme sunnuntaita  ja ihmiset oppivat luottamaan toisiinsa ja omien luonnonlakiensa löytymiseen. Kukin kasvaa yksilöllisesti, omia haasteitaan tutkien. Valitsemme kasvuteemat ja -menetelmät yhdessä kurssin edetessä. Luotamme kehon viisauteen. Ei voida siis etukäteen ennustaa, mitä tulee tapahtumaan kussakin kohtaamisessa sillä jokainen “tämä hetki” vaikuttaa seuraavaan “tähän hetkeen”.  Yllätyslahjoja itsessämme avataan kerta toisensa jälkeen. Nytkähdämme eteenpäin juuri sen verran kuin uskallamme.

 

Tule mukaan