ihme

Ihmeiden tehtailu jatkukoon isosti

SAMSUNG

Sain sähköpostia. Niin kauniin sanankääntein selvisi, etten ollut niiden onnellisten joukossa, jotka kutsuttiin tässä kohtaa jatkoon. Silti jotain toivoa valettiin tuleviin viikkoihin ja hakuprosessi jatkuu vielä jossain muodossa. Mietin pitkään, miten tähän viestiin vastaisin. Päätin vastata rehellisesti.

 

Hei XX!

Kiitos viestistäsi. Arvostan, että olit nähnyt vaivaa ja laatinut niin arvostavan viestin kuin suinkin. Olen vuoden ajan katsellut työmarkkinoita työnhakijan näkökulmasta ja teidän tyylinne kommunikoida erottuu upeasti edukseen aidon inhimillisyytensä, positiivisuutensa ja energiansa vuoksi.

Siksi löysin itsestäni niin valtavan motivaation hakea tätä uravalmentajan paikkaa, että tein prosessista avoimen ja tilitin valmistautumistani ja edistymistäni nettisivuillani ja facebookissa. Sain niin paljon tsemppiä ja rohkaisua, että pari kertaa ihan itkin, kun se kosketti niin syvästi.

Ihmettelin siinä tutustumistilaisuudessa sitä, että ikään kuin tunsin teidät kaikki ja onnistuin ajattelemaan itseni teille heti sinne töihin. Olin jopa niin omillani, etten jännittänyt paljoakaan enkä edes pinnistellyt hirveästi erottuakseni siinä esiintymisharjoituksessa (mikä oli varmaan ”virhe”). Tiesin koko ajan, että uravalmentajan tehtävässä onnistuisin yli teidän ja omien odotusteni.

Tilaisuuden jälkeen törmäsin käytävällä pariin iloa kuplivaan nuoreen naiseen, joista toinen oli avullanne löytänyt töitä ja selitti sitä juuri toiselle. Lisäksi juttelin kahvilassa pitkään jo ennen tilaisuutta tapaamani kaverin kanssa, joka oli avullanne löytänyt töitä ihan toimistonne läheltä. Sain todella konkreettista todistusaineistoa siitä, että luotte toivoa toivottomuuden keskellä ja mahdollistatte oikeita ihmeitä. Unelmien työpaikka, miten mahtava juttu, kun sellaisen löytää!

Outoa, mutta olen iloinen näiden nyt suoraan jatkoon päässeiden puolesta. He sopivat ilmeisen hyvin siihen kuvaan, joka teillä oli tällä hetkellä unelmienne työntekijästä. Antakaa heille paljon eväitä pärjätä työssään ja he maksavat sen asiakkaillenne tuhat kertaisesti takaisin.

Jatkan tässä tätä omaa ihmetehdastani. Ja olen siis edelleen olemassa, jos ja kun teillä kaivataan vielä uusia ihmeiden mahdollistajia.

Ollaan yhteyksissä!

Iloterkuin, Jutta

Siirtyminen ei-tietämisestä viisauteen

IMAG0269

Katselin eilen uutisista jotain kokousta, jossa AY-pomot yrittivät keksiä miten luovia eteenpäin nykytilanteessa. Näytti aika epätoivoiselta. He vaikuttavat olevan elämänsä vaikeimmassa ei-tietämisen tilassa.

Mikä ihme tuo on. Kaikki vanhat keinot ovat tulleet tiensä päähän, eikä toteuttamiskelpoisista ideoista ole hajuakaan. Silti ollaan edelleen vanhoissa laatikoissa, joista ei nähdä edes selkeästi tilannetta kentällä.

Tilanteeseen tarvitaan viisautta, mutta kun viisaus syntyy vasta siitä, että on tarpeeksi rakkauden täyttämää luottamusta, niin ensimmäinen askel on saada pumpattua koko järjestelmään suuri määrä rakkautta ja luottamusta.

Kuvitelkaamme, että nyt juuri on keksitty tällainen pumppu josta virtaa tietyn aikaa koko työmarkkinajärjestökenttään juuri tätä, mitä tilanteeseen tarvitaan. Pumppaaminen tapahtuu helposti, ihan leikiten useiden päivien ajan ja sitten ihme on vihdoin tapahtunut.

 

Mistä merkeistä voimme nähdä, että ihme todella tapahtui?

Uutisissa näkyy työnantajien ja työntekijöiden edustajat samalla puolella pöytää vierekkäin hyväntuulisina ja yhteistyöhalukkaina. He pohtivat yhdessä toimivia ratkaisuja työelämään. He ovat onnellisia, että saavat käyttää asiantuntemustaan yhteiseksi hyväksi.

Takana on jo projekti, jossa purettiin yhteisymmärryksessä kaikki järjenvastaiset ja vapautta rajoittavat sopimukset ja järjestelmät. Kaikki tunsivat helpotusta siitä, että luottamus todella riitti haastavaan päätöksentekoon.

Kaikki monimutkaiset kapulakieliset paperit pantiin samalla romukoppaan ja nyt puhutaan suoraan, samaa kieltä ja siten, ettei mitään tulkinnanvaraa jää tai väärinkäsityksiä synny. Kokouksia ei tarvita enää läheskään niin paljon ja kaikki stressi on väistynyt.

Kenttä on täynnä varovaista optimismia, kun näyttää siltä, ettei kaikki menekään enää koko ajan huonompaan suuntaan. Useat lahjakkaat ajattelijat tulevat vihdoin oikeasti kuulluiksi ja heidän viisauttaan ammennetaan koko ajan käytännön ratkaisuihin. Turhautumisen ajat ovat päättyneet ja on ryhdytty rakentavaan työhön.

 

Kohtuullisuus tuo runsautta

file0001110957334

Olen miettinyt viime aikoina sitä, että haluanko elämääni runsautta vai kohtuullisuutta. Monesti pitemmin seurauksia miettimättä haluaisimme voittaa lotossa useita kymmeniä miljoonia. Jo pienempikin lottovoitto tai runsaus taloudellisissa resursseissa voisi olla ihan riittävä. Se voisi tuntua suuremmalta rakkaudelta meitä kohtaan kuin megapotti ja poistaisi monet ongelmamme, joskaan ei ehkä kaikkia.

Odotamme usein, että meille tapahtuisi ihme jollain kurssilla tai että ihmeellisesti pääsisimme kaikista ongelmistamme kerralla eroon. Se on aika kohtuuton odotus. Elämä tarjoaa monesti kohtuullisia ihmeitä, joita emme edes huomaa ihmetellä. Tapaamme jonkun ihmisen, joka tuo meille työn jollaisesta olemme aina haaveilleet. Antaudumme jollain kurssilla vuorovaikutukseen, jonka jälkeen meistä poistuu jokin iso menneisyyden taakka, jota emme osaa edes nimetä.

Ei siis ehkä kannata yrittää uskoa ihmeisiin, vaan luottaa siihen, että niitä tapahtuu joka päivä. Ei odottaa enää runsautta vaan kohtuullisuutta, joka oikeastaan tuntuu rikkaalta runsaudelta siinä vaiheessa, kun ei enää odota muuta kuin sitä, että osaisi elää jokaisen hetken täysillä tarkoitukseensa luottaen.

Inspissana: Rakkaus (Pauli Liikala)