keho

Ollin kanssa ostoksilla

IMG_1421

Olen päättänyt tästä päivästä lähtien syödä vain sellaista, mikä on keholleni hyväksi. Olen alkanut tiedostaa ruokaa ilosta käsin. Mikä saa kehoni ja mieleni iloiseksi, mistä saan pitkäkestoista mielihyvää ja mitä saan syödä vapaasti juuri sen verran ja silloin, kun kehossa hyvältä tuntuu?

Kutsuin ruokaostoksille mukaani Ollin. Hän on pitkänhuiskea, erittäin terveen oloinen kaveri, joka on selättänyt kunnon ruoalla sekä MS-taudin että astman. Olin saanut ystävältä vinkin, että hänen arvioihinsa on luottamista ja niinpä astelimme vakkarikauppaani.

Oli outoa pysähtyä pitkäksi aikaa jokaisen yleensä hyllystä noin vain koriin siirtämäni tuotteen kohdalle ja jäädä yhdessä tutkimaan, mitä siinä oikein pienellä präntillä lukee. Taisin siinä kokea koko tunnekirjoni ja aloin löytää piilossa ollutta salaista vaistoani, kun tutkimme hunajat, suklaat, hillot, leivät ja vihannekset. Ihmettelimme tofut, juustot, maidot ja jäätelöt, eikä kohta ollut enää mitään kysymyksiä jäljellä.

Nyt tiedän, mitä aion jatkossa ostaa ja suuhuni pistää. En enää erehdy nappaamaan kärryyni mitään uutuustuotteita tutkimatta ensin E-alkuisia koodeja. Niistä on aika helppo päästä eroon. Löysin Ollin kokemusten inspiroimana vihdoin vahvan motivaation jättää valkoisen sokerin lopullisesti hyllyyn. Avasin silmäni näkemään sen, mikä kaupassa on rikasta, aitoa ja satsaamisen arvoista.

Elämän tarkoitusta etsimässä

IMG_1287

Tuon tähän kuusi eri polariteettiparia, jotka valaisevat ihmisen elämän erilaisia näkökulmia. Kun niitä lukee, niin ymmärtää, että yksi näkökulma ei riitä, vaan tarvitaan aina toinenkin. Monesti tunnistamme niistä vain toisen, jolloin toinen on näkymätön ja tarvittava tasapaino puuttuu. Silloin olemme yksipuolisia ja joudumme ennen pitkää umpikujaan. Jumista on mahdollista löytää tie ulos, kun alamme nähdä pimennossa olevaa polariteettia.

 

Yksilöllisyys

On tosi ihanaa oppia olemaan yksilöllinen ja oma ainutlaatuinen itsensä. Voi olla yksin ollessaan tyytyväinen itseensä, tuntea oman vastuunsa ja samalla voi luottaa itseensä. Olen juuri tällainen ja riitän.

Toki tässä olossa on omat vaaransa. Jos sukellan sinne liian voimakkaasti, saatan eristäytyä liikaa muista, jolloin syntyy muuri itseni ja toisten välille. Pelätessäni yhteyttä ja riippuvuutta toisiin, en näe metsää puilta, enkä ota vastaan mitään palautetta, joten olen pian ansassa.

Jos onnistun välttämään yksinäisyyden ja eristäytymisen, niin tässä olotilassa saavutan kestävää itsekunnioitusta ja opin arvostamaan itseäni. Tiedän tosi monessa kohdassa, että osaan ja pystyn ihan mihin vain jolloin olen oman tarkoitukseni jäljillä jatkuvasti.

 

Yhteisöllisyys

Ollessani jonkun yhteisön tasavertaisena jäsenenä saan parhaiten tietoa siitä, kuka oikein olen. Tunnen olevani ihan oikeasti olemassa ja ihmissuhteet ravitsevat sisintäni.  Jos itse uskallan olla suora ja avoin, saan paljon tärkeää palautetta toisilta siitä, millainen oikein on sisäinen itseni.

Ryhmässä tai yhteisössä on aina kuitenkin omat lainalaisuutensa ja sääntönsä. Niiden orjallinen noudattaminen ei ole viisasta. Jos pelkään joutuvani ryhmän ulkopuolelle tuomituksi yksinäisyyteen, niin annan ryhmän ajatella puolestani ja unohdan oman yksilöllisyyteni ja ainutlaatuisuuteni. Silloin olen pian riippuvainen ryhmän jäsenten hyväksynnästä.

Tällaista tragediaa ei pääse syntymään, jos tiedostan ryhmässä ollessani sitä, miten keskinäinen riippuvuus parhaiten palvelee yksilöitä ja keksin sellaisia ratkaisuja, joissa kaikki voittavat.

 

Yksilöllisyys + yhteisöllisyys

Vahvoista yksilöistä koostunut yhteisö on tervehenkinen mahdollistaja kaikenlaiselle kehitykselle.

***

Vapaus

Ihmisenä olen täysin vapaa tekemään, mitä haluan. Minulla on valtavat määrät vaihtoehtoja, joiden välillä teen aktiivisesti valintoja. Voin halutessani aina valita itselleni myönteisiä asioita, jotka edistävät elämäni rikastumista. Toki vastaan myös seurauksista itse.

Riskinä on joskus se, että käytän vallattomasti ja vastuuttomasti vapauttani väärin. Silloin myös pelästyn ja saatan alkaa paeta koko vapautta. Saatan jopa pelätä, että se voi tuhota minut. Siinä tilassa suljen aina erilaiset vaihtoehdot liian nopeasti pois ja huomaan pian junnaavani paikoillani.

Onneksi voin milloin tahansa taas muistaa olevani täysin vapaa ja alkaa rakentaa enemmän itseni kaltaista elämää. Riippuu täysin itsestäni, mitä teen. Olen oman elämäni pomo.

 

Väistämättömyys

Universumi on mielenkiintoinen paikka elää. Täällä on selvästi tiettyjä luonnon lakeja ja voimia, jotka toimivat aina ja kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi se, ettei tehtyä saa koskaan tekemättömäksi tai jos olen tehnyt jotakin niin sanotusti väärin, niin joudun aina lopulta vastuuseen seurauksista. Vaikken näekään koko kuviota täysin selvästi, voin luottaa siihen, että olen liitoksissa näihin voimiin ja lakeihin.

Jos liikaa pohdin paikoilleen elämäni kudelmaa, saatan joskus erehtyä pelkäämään fatalistisesti, että kaikki on jo ennalta määrätty. Mitä minä turhaan pyristelen täällä, kun kaikki tulee tehdyksi ihan itsestään ja kohtaloni tiedetään jo syntyessäni? Niinä hetkinä saatan kokea oloni ahdistuneen alistuneeksi.

Joskus, kun en muista lainalaisuuksien olemassa oloa, niin taistelen Don Quijoten lailla tuulimyllyjä vastaan ja yritän muuttaa sellaista, minkä kuuluu olla muuttumaton. En koskaan meinaa muistaa, ettei ihmistä tarvitse yrittää muuttaa muuksi. Jos en hyväksy sitä, millaiseksi hänet on tarkoitettu, teen väkivaltaa yrittäessäni vääntää häntä toisenlaiseksi.

Voisin näinä hetkinä muistaa, että on olemassa jatkuvuus jolle ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Tämä väistämätön kehityksen kulku avautuu vasta pitemmän aikaperspektiivin valossa. Voin luottaa suuremman kuvan lujuuteen ja viisauteen.

Vapaus + väistämättömyys

Vapaa ihminen, joka hyväksyy väistämättömät lainalaisuudet, pystyy toteuttamaan itseään niin yhteisössä kuin yksilönäkin.

***

Kutsumus

Tänäkin päivänä kuulen itseni joskus sanovan: ”Minulla on unelma”. Minulle on selvinnyt, mikä kutsuu päivittäin pakertamaan ja siinä työskennellessäni koen, että elämälläni on tarkoitus ja suunta. Minulla on paljon tavoitteita ja kuljen määrätietoisesti niitä kohti.

Huomaan tässäkin joskus olevan erinäisiä vaaroja. Joskus pelkään, että ilmaantuu jokin este tai harhatie, jonka takia en voi toteuttaa kutsumustani. Silloin mietin vain ja ainoastaan kulloistakin tavoitetta ja joudun yksiraiteiseen mieleeni. Siinä käy niin, että tarkoitus pyhittää keinot ja joudun selittelemään kotipoissaolojani ja sitä, miksen saa kunnolla nukutuksi. Joskus tiedostan myös, että jos menen yksiraiteisuudessani vielä pidemmälle, tulen leimatuksi fanaatikoksi. Tavoite muuttuu pyhäksi asiaksi ja tulevaisuudessa on jotain parempaa kuin nykyhetkessä. Silloin saan paljon elämätöntä elämää aikaiseksi ja pahimmillaan en ole edes tyytyväinen, kun vihdoin pääsen tavoitteeseeni.

Tottahan on olemassa suurempi tarkoitus, jonka takia olen syntynyt ja jota kohti olen menossa. Täytyy vain muistaa olla kaikin tavoin kohtuullinen ja kärsivällinen tässä matkan varrella.

 

Nykyhetki

Olen läsnä olevan hetken ihailija. Tässä hetkessä on ihan paras olla, koska silloin avautuu kokonainen perspektiivi kaikkeen käsillä olevaan. Tämä on täyttä elämää, kun arvostan ja nautin juuri nyt. Olen avoin ja antaudun mukaan tähän leikkiin kokonaan.

Hetkessä elämisessä ei kai ole mitään riskejä tai vaaroja? No on siinä kyllä se vaara, että pelkään eksymistä ja lähden ajelehtimaan näkemättä sitä kokonaisuutta, jossa elämäni tällä hetkellä on. En löydä elämän tarkoitusta ja etsinkin vain koko ajan uutta suuntaa, kun en tiedä minne olen menossa. Näin ollen ei synny oikein mitään pysyvää ja tunnen kuin en olisi saavuttanut elämässäni mitään.

Jos kuitenkin pysähdyn välillä katsomaan läsnä ollen koko elämääni ja saan elämäni eri mahdollisuudet näkyviin, niin löydän vähitellen rohkeita valintoja tehden merkityksellisen tien, jota kulkea tässä hetkessä.

Kutsumus + nykyhetki

Kutsumuksensa tiedostava ihminen voi olla vapaasti tässä ja nyt, sekä palvella yhteisöään yksilönä.

***

Rakkaus

Rakkaus on pyyteetön tila. Siinä on niin paljon tutkimista ja silti sitä ei tyhjentävästi opi kuvailemaan koskaan. Rakkaudelliset suhteet täyttävät kaikki tarpeeni, kun ne ovat täysin pyyteettömiä eli ei ole asetettu mitään ehtoja. Saan elää luottaen siihen, että minut hyväksytään myös sellaisissa tilanteissa, kun minua on vaikea rakastaa. Tällainen rakkaus ei sido minua millään lailla eikä sitä tarvitse millään toimilla ansaita. Rakkaudellinen ilmapiiri on tunnistettavissa siitä, että siinä ei ole lainkaan pelkoa.

Voi rakkaudenkin kanssa mokata. Käsitän rakkauden joskus suorituksiksi, jolloin siinä ei ole paikalla hyväksyvää lämmintä ilmapiiriä vaan suoritukseni kumpuavat hylätyksi tulemisen tai menettämisen pelosta tai väärinkäsityksestä. Silloin voin ylen määrin lelliä jotakuta, olla liian sentimentaalinen, lankean falskiin nöyristelyyn tai menen jatkuvasti toisen tontille. Silloin saatan käyttää toisen rakkautta hyväksi, enkä huomioi hänen motiivejaan. Hyvää tarkoittamalla menen monesti metsään ihan ryskyen.

Rakkaus kuitenkin on anteeksi antavainen. Huomaan ihan itse, kun menee pahasti vikaan ja nöyrryn pyytämään anteeksi muilta ja ennen kaikkea itseltäni. Mokan korjaaminen tuo rakkauteen uuden sävyn ja syvyyden.

 

Oikeudenmukaisuus

Luottamus on ansaittava. Kun muistan tehdä aina sen, minkä lupaan ja lupaan vain sen, minkä voin pitää, niin ansaitsen pikkuhiljaa luottamusta. Silloin ympäristöni kokee minut oikeudenmukaiseksi. Tästä seuraa sekin, että minua kohdellaan oikeudenmukaisesti. Eli saan sitä mitä itsekin annan ja siitä syntyy tasapaino. Yhteiskunnan tasolla oikeudenmukaisuutta on se, että pyritään saamaan mahdollisimman monelle ihmiselle suurinta mahdollista hyvää ja kaikkia kohdellaan samalla tavalla.

Jos oikeudenmukaisuudessa ei ole läsnä lainkaan rakkautta, se pohjautuu pelkoon ja niin siitä tulee vain tyhjää puhetta, jossa ei oteta huomioon todellista tilannetta. Pelkään epätäydellisyyttä ja vääryyttä, ehkä sitä, että olen itse pohjimmiltani paha ja epärakastettava. Silloin moralisoin helposti muita. Moraalisaarnat kuitenkin vain syyllistävät, tuhoavat ja lisäävät pahaa oloa, eikä kenelläkään ole voimia oikeasti puuttua korjaavasti ongelmallisiin asioihin.

Oikeudenmukaisuus on asia, josta tulee aina keskustella, sillä jokainen ihminen kokee sisimmässään, kun sitä rikotaan. Mitä sinnikkäämmin eletään jokaisen aidon sisimmän viitoittamaa tietä, sen paremmin oikeus ja kohtuus maailmassa säilyvät.

Rakkaus + oikeudenmukaisuus

Pyyteetöntä rakkautta harjoittava yksilö on vapaa toteuttamaan itseään ja ihmisyhteisöt luottavat häneen ja hänen työhönsä.

***

Spontaanisuus

Olen vuosi vuodelta löytänyt itsestäni koko ajan enemmän uutta. Minulla on sisäisiä voimavaroja paljon syvemmällä kuin olisin koskaan voinut aavistakaan. Jokaisella ihmisellä on koskemattomia voimanlähteitä, joihin saa vähän otetta siinä vaiheessa, kun taas innostuu. Näin löytäessäni innostuksen, osaan luoda jotain uutta, kunhan luotan vaistoihini.

Kääntöpuolella tässä on sellainen spontaani innostus, josta järki jää kokonaan pois. Silloin pelkään ihan tavallisen ihmisen elämää ja arki unohtuu niin pahasti, että se haittaa jo kaikkea. Saatan myös sortua liialliseen idealistiseen ihanteellisuuteen, jolloin tunne ei kohtaa mitään konkreettista, maanläheistä. Silloin se johtaa vain illuusioon, enkä saa innostustani siirrettyä muille. Tämä taas tipauttaa pettymykseen, joka estää onnistumisen ilon ja muut tunteet taas pitkäksi aikaa.

Tästä vaarasta huolimatta aion yhä uudestaan kaivautua luovuuteni lähteille, sillä luovuuden hurmassa tunnen olevani onnellinen. Se on parasta itseni toteuttamisen aikaa, jolloin vapautan itsessäni olevaa parasta potentiaalia muidenkin käyttöön. Annan uudestaan ja uudestaan itseni mennä täysillä kohti uusia, rikastuttavia sfäärejä.

 

Rakenteellisuus

Vaikeita ja monimutkaisia asioita on usein mahdoton ymmärtää, ellei saa niitä järjestettyä jotenkin konkreettiseksi, aistein todennettavaksi järjestelmäksi tai rakenteeksi. Silloin ymmärrän helpommin ilmiön tarkoituksen ja voin taas luottaa, että maailma on ihan järjellinen systeemi. Tällaiset konkreettiset rakenteet auttavat luomaan jotain stabiilia ja jatkuvaa. Kun voi ennustaa joitakin asioita ennalta, niin voi rakentaa uutta, mikä sopii yhteen tähän samaan systeemiin.

Vaarana on kuitenkin liiallinen järkeistäminen. Pelkona pohjalla on kaaoksen pelko. Jos systeemistä tulee liian suljettu, se alkaa estää uusia mahdollisuuksia ja kuolee omaan mahdottomuuteensa. Pitää aina muistaa valpastua, jos jossain systeemissä tai rakenteessa on liikaa laitostumista ja virkavaltaisuutta. Silloin itse järjestelmästä on luotu jumala, jolloin se ei enää palvele tarkoitustaan.

Järjestelmiä ei kannata kuitenkaan jättää kokonaan luomatta, sillä ne palvelevat sen aikaa kuin on tarpeen. Ne tarvitaan sen hetkisen päättelyketjun tueksi ja systeemi antaa vastauksen moniin elintärkeisiin kysymyksiin.

Spontaanisuus + rakenteellisuus

Ihminen, joka vapaasti ja innostuneesti luo jatkuvasti uutta, onnistuu laatimaan myös sopivat rakenteet, jotta luomukset voivat tarjota jatkuvuutta ja tietynlaista turvaa. Hän myös auttaa rohkeasti romuttamaan sellaiset systeemit, jotka ovat jo parhaat päivänsä nähneet.

***

Keho

Olen olemassa maapallolla fyysisesti, eläinkunnan yhtenä osana, sidoksissa aikaan ja paikkaan. Minä saan maailmasta tietoa aistieni välityksellä, kun kosketan jotakin, kuulen linnun laulua, haistan lähellä olevan meren tai näen elävän olennon liikkuvan. Jos herkistän kaikki aistini, myös sen kuuluisan kuudennen aistin, voin saada paljon sellaistakin tietoa, mitä perusaistit eivät täysin todenna.

 

Joskus käyn kehoni kanssa niin mielenkiintoista matkaa, että lukkiudun aistillisuuteen täysin. Nautin kehon kautta saatavista asioista täysillä, ja unohdan ajattelun tärkeyden kokonaan. Taustalla saattaa olla pyrkiminen hengissä pysymiseen hinnalla millä hyvänsä ja näin ollen energianlähteenä käytökselle on kuolemanpelko. Saatan mennä jossain kohtaa kohtuuttomuuteen, vaikkapa palvellen itsepäisesti vain fyysisiä tarpeitani lyöden laimin kaikkia muita pyrkimyksiäni.

Ahkerassa aistimisessa on hyvää se, että opin kehoa kuuntelemalla suunnistamaan elämässä siihen suuntaan, mikä tuntuu hyvältä. Keho tietää, milloin joku juttu on paras jättää pois. En ehkä ymmärrä kaikkia kohtaamiani asioita, mutta voin silti luottaa, että ne tulevat kunnolla kohdatuiksi, kun kuljen aistit auki. Tiedän olevani tarkoituksenmukaisessa suunnassa, kun kaikki aistini vahvistavat hyvän olon viestiä.

 

Mieli

Voin ajatella sellaistakin, mitä ei ole edes olemassa tässä ajassa. Mielikuvituksen avulla voin lentää minne vain kokemaan ja tuntemaan jotain täysin ennen kokematonta. Ajatuksilla luon uutta todellisuutta ja mielen elämää.

Vaarana on sortua liian abstraktiin ajatteluun, jolla ei ole mitään kosketuspintaa kokemukseen. Taustalla on silloin olemassaolon pelko. Yritän kuumeisesti ajatella itseni pois tästä hetkestä, jottei minulle paljastuisi, etten koe olevani olemassa. Silti ajattelemalla en saavuta kokemusta olemassa olosta. Saatan myös yrittää pakottaa todellisuutta älyllisiin kategorioihin, joihin se ei mahdu. Ahdasmielisyys väijyy aina kulman takana, kun yritän ajatella ihannetta valmiiksi yksin, kokeilematta sitä käytännössä.

Ilman ajatuksia, maailmaa ei kuitenkaan olisi edes olemassa, sillä ajatuksesta lähtee liikkeelle kaikki se, mitä olemme yhdessä maailmassamme saavuttaneet. Kaikki saavutuksemme eivät ole kuitenkaan kovin kaunista katseltavaa ja siksi on tärkeä tiedostaa myös historian tapahtumia, jottemme toistaisi samoja virheitä yhä uudestaan. Vain ajattelemalla voi tuntematon tulla kunnolla näkyviin ja maailma muuttua. Syvällinen ajattelu tuottaa todellista täyttymystä ja vie maailmaa kohti niitä parhaita ideoita, jotka auttavat koko ihmiskuntaa kasvamaan henkisesti.

Keho + mieli

Kehossaan läsnäoleva yksilö tietää intuitiivisesti milloin antaa pääpainon kehon tuntemuksille ja milloin käyttää mieltään palvellessaan ihmiskuntaa pyyteettömästi.

 

Kirjoitettu Suomessa 80-luvulla vierailleen filosofin Roy Colbyn esityksestä tehtyjen muistiinpanojen pohjalta.

Menneisyys on aina edessämme

jutta pienenä 2

Eilisen blogin jälkipuinnissa minua haastettiin vastaamaan itse näihin kysymyksiin. Ymmärsin tässä, että olen jo vastannutkin elämän varrella useaan otteeseen jokaiseen näistä kysymyksistä. Itse asiassa, jos ei tällaisia kysymyksiä opi elämänsä aikana käsittelemään, niin löytää itsensä koko ajan samankaltaisista tilanteista uudestaan ja uudestaan. Menneisyyden kipeät haasteet tulevat koko ajan eteen oppimistarkoituksessa, kunnes ne kohtaa ja käsittelee. Sen jälkeen on vapaa elämään uutta vaihetta.

Miksi oppimisen kohdat on sitten niin vaikeita havaita?

Ei niitä olisi vaikea havaita, jos huomaisimme ne aina läsnä ollessamme. Haasteelliseksi ne tekee se, että meillä on kiire kokea jotain muuta kuin sitä, mikä on epämukavuusalueella. Jokainen haaste, joka meissä kaipaa huomiota, tarvitsee aika ajoin läsnäoloa, keskittymistä ja muutosta. Ennen kuin otamme TÄYDEN vastuun itsestämme, haluamme vain delegoida syyn haavoistamme itsemme ulkopuolelle.

Haavojen käsittely kaipaa joskus oman läsnäolon lisäksi myös ulkopuolista apua. Joskus emme itse pysty pysähtymään ja havaitsemaan, mitä menneisyydestä kumpuavaa oppituntia juuri nyt käydään läpi.

Yleensä kuitenkin riittää, kun kääntää kameran itseensä ja alkaa havainnoida mieltään ja kehoaan: minkälaisia valintoja tässä hetkessä tekee ja miten niiden seurauksiin reagoi. Tätä kannattaa tehdä itselleen näkyväksi esimerkiksi kirjoittamalla ja muiden kanssa jakamalla. Näin pääsee kärryille siitä, mikä este tulee näkyväksi tässä hetkessä.

Herrojen huaveet kaikkien iloksi

file1621250402122

Vision on joku kääntänyt savoksi sanoilla: ’herrojen huaveet’. Meillä on kuitenkin kaikilla enemmän tai vähemmän kykyä visioida. Silloin astutaan mielikuvien maailmaan.

 Mitä jos mielikuvat ovat omalla tavallaan totta ja tarvitaan vain sitä, että mieliKUVIEN lisäksi saadaan myös kehoon tunteet ja tuntemukset siitä, mitä tapahtuva on. Eli kaikki paikalleen jämähtäneet voisivat vain mielikuvissaan siirtyä näkemään tulevan olotilansa, tuntea sen luissaan ja antautua sen todellisuuteen.

Siirtyisivätkö yritykset, yhteisöt ja hallituksetkin paperinmakuisista visioistaan todella vetovoimaisiin mielikuviin, joihin saataisiin ihmiset innostumaan ja toteuttamaan niitä?

Silloin kaikki se mitä herrat kabineteissa suunnittelevat pölyyntyisi tarpeettomana ja se, mikä kehoissa todettaisiin toimivaksi nousisi uuteen lentoon ja alkaisi toteutua.

 

Haastava tietoisuus

Czech - Poloand mountains called Beskydy

Kun ajattelen käsitettä ‘tietoisuus’, joudun ei-tietämisen tilaan. Jos suostun siihen, teen tietoisuuteeni tilaa ja minulle muodostuu hyvin laaja mutta hämärä käsitys asiasta. En tahdo googlata ja selvittää, mitä monet viisaat ovat ajatelleet tietoisuudesta, vaan selvitän tämän hetkisen tietoni asiasta.

 Tietoisuus on jotenkin yhtä aikaa kehollista ja aivoissa tapahtuvaa.

 

Vaikka elämäntilanteeni olisi kuinka kaoottinen, voin luottaa kehon viesteihin. Kehollinen syvä tietoisuus estää kaoottiset ajatukset. Jos minut täyttää sisäinen rauha, tulkitsen sen niin, ettei minuun kohdistu ulkoista uhkaa. Kehon rauha kertoo nykyhetkestä sen, että olen turvassa ja kaikki on hyvin.

 

Vai onko tietoisuus se tyhjä tila ajatusten välissä? Tämä jää vähän avoimeksi tällä erää.

 

Muitakin kysymyksiä jää vielä auki aiheuttamaan ei-tietämisen tilaa. Onko olemassa erillistä tietoisuutta vai onko kaikki kollektiivista? Miten synergia ja tietoisuus liittyvät toisiinsa? Voiko joskus tiedostaa ihan kaiken yhtä aikaa?

 

Keho osaa tien perille

IMG_20141017_025408

Annatko naistenlehtien terveysihanteen syyllistää itseäsi? Niistä saamme usein terveydestä hyvinkin epärealistisen kuvan. Saat kimppuusi helposti sisäisistä nakertajista ainakin sättijän ja häpäisijän, kovan masentajatiimin, kun ties kuinka monennen kerran huomaat olevasi liian sitä ja liian tätä. Teit juuri päätöksen aloittaa heti huomenna tehokkaan dieetin ja siitä helpottuneena käännät sivua… Ja sieltä löytyykin jo suklaakakun ohje.

Mitä terveyteen sitten tarvitaan, jos unohdetaan naistenlehdet ja niiden aiheuttamat hetkelliset mielenhäiriöt dieetteineen? Kehon ja mielen yhteinen kieli. Se, että lopetat itsesi huijaamisen. Mikään päässä tehty päätös ei useinkaan pidä, ellei keho ole mukana pelissä.

Miten keho saadaan mukaan? Sitä on vain kuunneltava ja siltä on kysyttävä, mikä on paras tapa milloinkin edetä. Keho ei valehtele. Elämäntaparemontit ovat ihan hyviä, jos ne tapahtuvat kehon tahdissa. Kehossa voi asua muutamia pelkoja,uskomuksia ja ennakkoluuloja, jotka pitää tiedostaa ja käsitellä. Ihan easy juttu, älä pelkää!

Opit varmasti kysymään itseltäsi seuraavia kysymyksiä ja siitä kaikki lähtee liikkeelle:

  • Mitä minulle kuuluu?
  • Miten oikeasti haluaisin voida juuri nyt?
  • Mitä viestejä keho kertoo tarpeistani juuri nyt?
  • Miten voisin rohkaista itseäni kuuntelemaan vielä tarkemmin?
  • Kenen kanssa voisin nujertaa muutamat pelot?
  • Tarvitseeko kehoni lepoa vai liikettä? Ruokaa vai hellyyttä?
  • Jos tiedän miltä tuntuu ja mitä haluaisin tehdä, mikä minua vielä estää?
Inspiraatiosanana: ’terveys’ (Liisa Halme)