kristinusko

Totuuksista todellisuuteen

Morguefile, Svklimkin

Morguefile, Svklimkin

Ammensin ennen vahvasti kristinuskosta elämänvoimaani. Sitten löysin uudet piirit ja laajensin näkemyksiäni enkeleihin, henkioppaisiin ja perinteisesti huuhaana pidettyihin asioihin. Ammensin siitä, mikä lisäsi, laajensi ja rikasti olotilaani. Pian en tarvinnut enää mitään selityksiä ja tieteellisiä todisteita asioille, jotka vahvensivat yhteyttäni rakkauteen ja ykseyteen.

Kirjoitin eilen yhteen blogikommenttiin, että “jokaisella on oma totuus”. Yöllä sain kuitenkin keholleni vakuuttuneisuutta siitä, ettei taida olla totuuttakaan. On totuudella merkitystä  jossain dualismin vaiheessa ja sitten sen merkitys lakkaa. Pääsen rakkauden tilaan ilman sanoja ja totuuksia, vain antautumalla ja päättäen siirtyä sinne.

On olemassa erilaisia todellisuuksia, jokaisella omansa. Mitä enemmän hyörimme päämme ja mielemme maisemissa, sitä hämärämmäksi käsitys todellisuudesta muuttuu. Jos haluan päästä selkeämmin omaan todellisuuteeni, täytyy pään tieto syrjäyttää.

Se tapahtuu parhaiten niin, että siirryn ei-tietämisen tilaan, jolloin ajatukset loittonevat, tulen läsnä olevaksi ja pääsen rakkauden tilaan. Siinä tilassa näen todellisuuden sellaisena kuin se on ja saan halutessani yhteyden myös näkymättömään todellisuuteen meditoimalla. Siinä tilassa on rakkauden lisäksi, ilmaa, tilaa, iloa ja rauhaa.

Kaikki tämä on tapahtunut ikään kuin itsekseen. Prosessi on vain vääjäämättä edennyt, energian määrä on lisääntynyt ja erilaisia lahjoja tuntuu satelevan juuri siinä määrin kuin pystyn ottaa niitä vastaan.