luottamus

Hyppyjä poissaolosta läsnäoloon

IMG_1434

Joskus kun haluaa tutkia itseään ja asemoida sen, millaisessa mielentilassa tai tietoisuudessa elämäänsä elää, voi olla hyvä tutkia polariteettiparia, jonka toisessa päässä on äärimmäinen läsnäolo ja toisessa päässä totaalinen poissaolo.

Jos katson sitä päätä, johon liittyy vain poissa olemista, löydän tämän hetken ja todellisuuden torjuntaa, yritän kenties mielessäni vääristellä todellisuutta ja näin ollen petkutan itseäni. Silloin olen myös jumissa vain yhteen totuuteen tai johonkin uskomukseen, jonka seurauksena lukitsen mieleni ja tuomitsen kaiken erilaisuuden.

Voisi luulla, että tämän tyyppisestä olotilasta on vaikea siirtyä suoraan läsnäoloon. Siihen ei kuitenkaan tarvita mitään muuta kuin, että pysähtyy ja keskeyttää ajattelunsa. Nostaa päänsä ja ottaa käyttöön uteliaisuuden: näkee ja kuulee, jotta oppisi ja oivaltaisi. Valitsee asioita avoimella mielellä ja ohjaa yhä uudelleen ajatuksiaan myönteisempään suuntaan.

Mitä jos poissaolo on edennyt niin vakavaksi, että huomaa olevansa täysin tunteeton ja eristäytynyt. Mistä voi löytää läsnäolon hengen, jos on täysin jumissa egoonsa ja jäädyttänyt tunteensa?

Ensimmäinen askel voisi olla täysin konkreettinen päätös, että tämä olotila on nyt määrä lopettaa. Silloin syntyy ei-tietämisen tila, sillä ei ole olemassa valmiita vastauksia, miten sen lopettaisi. Ei-tietämisen tilan, kun hyväksyy, alkaa ihmeellisellä tavalla tapahtua. Maailmankaikkeus tarjoaa jotain tunteettomuudesta herättävää, jos haluaa kuunnella ja odottaa kärsivällisesti.

Poissaolevuuden ytimessä on pelko, joka lukitsee ihmisen tahtotilan johonkin, joka aiheuttaa esteen ja tekee vähitellen toimintakyvyttömäksi. Useimmat turvautuvat vielä kaupan päälle omaan jääräpäisyyteensä, jolloin harhaan ajautuminen on lähes väistämätöntä.

Taas tulee vain ottaa ensimmäinen askel kohti rohkeampia valintoja ja tehdä oma päätös olla avoin ja yrittää luottaa johonkin asiaan tai ihmiseen. Oman jääräpäisyytensä kun näkee, niin ymmärtää, että sen kannattaa antaa transformoitua päättäväisyydeksi ja suunnata ajatuksensa johonkin rakentavaan toimintaan. Kun toimii kokonaisuudesta käsin ja samalla oman intohimonsa siivittämänä, löytää aina sellaista toimintaa, joka palvelee itseä ja muita.

Pahimmillaan poissaoleva elämäntyyli johtaa siihen, että alkaa luoda muureja itsensä ja muiden välille. Kaikki syy on toisissa ja itse ei ota vastuuta mistään. Tästä ei ole pitkä matka sotaisaan tai väkivaltaiseen asenteeseen, joka hajottaa ja tuhoaa kaiken eteen sattuvan.

Tie pois tämän kaltaisesta poissa olosta on pitkä ja raskas. Se vaatii paljon työstämistä, rakkautta ja anteeksi antoa itselleen ja muille. Kun on paljon tuhottu, tarvitaan selkeyttä uuden toivon ja suunnan löytämiseksi. Tarvitaan vahvaa vastuun kantoa ja kykyä rakentaa yhdessä toisten kanssa jotain tuhotun tilalle.

Perustuu U-teorian kehittäjän, Otto Scharmerin siivittämiin ajatuksiin

Ihmisarvon saa syntyessään

Erinäisten kokemusten jälkeen minunkin silmäni avautuivat huomaamaan, kuinka orjuuttaminen tänä päivänä esiintyy länsimaisissa yhteiskunnissa. Sehän ei ole täysin ilmeistä ja päivänvalossa tapahtuvaa, vaan salakavalaa manipuloimista, jonka itse sallimme tapahtuvan.

 

Meitä ohjataan aktiiviseen kuluttamiseen, rahankäyttöön, työntekoon ja velkaantumiseen. Elämäämme säädellään laeilla, joista suuri osa on syntynyt palvelemaan jotain muuta kuin ihmistä. Meitä kontrolloidaan vauvasta vaariin, eikä ole mahdollisuutta toimia yhteiskunnallisen koneiston ulkopuolella lähestulkoon lainkaan. Koko ajan on pakko osallistua, muuten putoaa tukiviidakon tai työelämän ulkopuolelle, mitä pidetään kauhistavimpana ajatuksena.

 

Me suostumme tähän, koska emme näe vielä vaihtoehtoja. Me suostumme tähän, koska olemme turtuneet ja tulleet aivopestyiksi systeemiin jo hyvin varhain. Me suostumme tähän, koska luulemme tarvitsevamme kaikkea sitä, minkä yhteiskuntana olemme luoneet.

 

Kaikki perustuu väärään luottamukseen. Instituutiot ovat antaneet meille hataran turvallisuudentunteen. Sisimmässämme tiedämme, ettemme voi tähän järjestelmään luottaa. Luulemme silti, että jos järjestelmä kaatuu, se on kaiken loppu.

 

Ja kuitenkin ihminen on jo syntyessään arvokas, eikä hänen tarvitse ansaita arvoaan suorittamalla jotain. Ihminen, joka luottaa korkeampiin voimiin, ei ole orjuutettavissa kokonaan. Hän tietää arvonsa olevan jotain muuta kuin nimekkyys, maine, cv, työura tai oma kärsimystarina. Hän elää sisimmässään jo toisenlaisessa yhteiskunnassa, jossa eriarvoisuus on kuin paha uni  josta kannattaa herätä mahdollisimman pian.

 

Jokaisella meistä on mahdollisuus nostaa luottamuksen tasoa. Jokainen pystyy kyseenalaistamaan nykyjärjestelmää ylläpitäviä uskomuksiaan. Jokaisella on mahdollisuus ymmärtää oma mittaamaton arvonsa ja kieltäytyä olemasta enää orja.

iuiu

Pyri siihen, mitä vältät

Kuvan otti: Raimo Partanen

Kuvan otti: Raimo Partanen

Olen enneagrammityyliltäni yhdeksikkö, rauhanrakentaja. Se tarkoittaa sitä, että olen aina rauhallinen, pyrin tyyneyteen ja harmoniaan. Ei siinä sinänsä ole mitään vikaa, mutta aina kun pyrin tasoittamaan sisäiset ja ulkoiset konfliktit hinnalla millä hyvänsä, olen itseni kanssa jumissa.

 

Harjoituskirjassa Avautumisen tie, minulle kerrotaan näin:

Sinussa on vaistomaista viisautta, näet suuria kokonaisuuksia ja sovittelukykysi ansiosta osaat sovittaa yhteen vastakkaisiltakin tuntuvia voimia ja ihmisten mielipiteitä. Kehosi rauhallisella läsnäololla luot rauhaa ja harmoniaa ympärillesi, kunhan opit myös sallimaan sekä sisäisiä että ulkoisia ristiriitoja ja tarttumaan niihin.

Ei tarvitse siis muuta kuin tehdä sitä, mitä juuri ei koskaan tahtoisi tehdä. Tulisi tehdä juuri sitä, mitä mieluiten välttää. Eli minun tapauksessani: kun suututtaa, täytyy huomata se ja ilmaista oma kanta ääneen. Ei mutista partaansa tai syödä salaa suklaata, kun on kummallinen olo asioiden laidasta, vaan olla jämäkkä ja luja ja itsensä puolella. Silloin voin oikeasti loistaa valoani maailmaan. Tosi vaikeaa!

Samalla tavalla, jos kuutonen, kyseenalaistajan strategian valinnut, skannailee jatkuvasti vaaroja ja miettii turvallisuusnäkökulmia, hänen tulee höllätä siitä toimintatavasta ja valita täysin vastakkainen strategia. Arvatenkin vaikeaa, kunnes hän sen oivaltaa, on olla täysin tyyni ja rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa. Hän oppii vähitellen luottamaan, ettei maailma tipahdakaan jalkojen alta hetkenä minä hyvänsä.

Tätä on henkinen kasvu. Oman tutun ja turvallisen käyttäytymismallin muuntamista vähitellen vastakkaiseen suuntaan. Se onnistuu, kun saa elää luottamuksen ilmapiirissä vailla pelkoa. Se onnistuu, kun tutkii sisäistä maailmaansa ja avautuu kehon viisaudelle. Se onnistuu, kun oivaltaa että rakkaus ympäröi meitä koko ajan ja saamme vähitellen kuoriutua kaikista rakkauden esteistä.

 

Tilaa itsellesi

Eivor Konttinen & Jutta Saanila:

Avautumisen tie: Löydä sisäiset aarteesi enneagrammin avulla

Hinta 15 € (postituskulut 5 €)

Siirtyminen ei-tietämisestä viisauteen

IMAG0269

Katselin eilen uutisista jotain kokousta, jossa AY-pomot yrittivät keksiä miten luovia eteenpäin nykytilanteessa. Näytti aika epätoivoiselta. He vaikuttavat olevan elämänsä vaikeimmassa ei-tietämisen tilassa.

Mikä ihme tuo on. Kaikki vanhat keinot ovat tulleet tiensä päähän, eikä toteuttamiskelpoisista ideoista ole hajuakaan. Silti ollaan edelleen vanhoissa laatikoissa, joista ei nähdä edes selkeästi tilannetta kentällä.

Tilanteeseen tarvitaan viisautta, mutta kun viisaus syntyy vasta siitä, että on tarpeeksi rakkauden täyttämää luottamusta, niin ensimmäinen askel on saada pumpattua koko järjestelmään suuri määrä rakkautta ja luottamusta.

Kuvitelkaamme, että nyt juuri on keksitty tällainen pumppu josta virtaa tietyn aikaa koko työmarkkinajärjestökenttään juuri tätä, mitä tilanteeseen tarvitaan. Pumppaaminen tapahtuu helposti, ihan leikiten useiden päivien ajan ja sitten ihme on vihdoin tapahtunut.

 

Mistä merkeistä voimme nähdä, että ihme todella tapahtui?

Uutisissa näkyy työnantajien ja työntekijöiden edustajat samalla puolella pöytää vierekkäin hyväntuulisina ja yhteistyöhalukkaina. He pohtivat yhdessä toimivia ratkaisuja työelämään. He ovat onnellisia, että saavat käyttää asiantuntemustaan yhteiseksi hyväksi.

Takana on jo projekti, jossa purettiin yhteisymmärryksessä kaikki järjenvastaiset ja vapautta rajoittavat sopimukset ja järjestelmät. Kaikki tunsivat helpotusta siitä, että luottamus todella riitti haastavaan päätöksentekoon.

Kaikki monimutkaiset kapulakieliset paperit pantiin samalla romukoppaan ja nyt puhutaan suoraan, samaa kieltä ja siten, ettei mitään tulkinnanvaraa jää tai väärinkäsityksiä synny. Kokouksia ei tarvita enää läheskään niin paljon ja kaikki stressi on väistynyt.

Kenttä on täynnä varovaista optimismia, kun näyttää siltä, ettei kaikki menekään enää koko ajan huonompaan suuntaan. Useat lahjakkaat ajattelijat tulevat vihdoin oikeasti kuulluiksi ja heidän viisauttaan ammennetaan koko ajan käytännön ratkaisuihin. Turhautumisen ajat ovat päättyneet ja on ryhdytty rakentavaan työhön.

 

Rakkausjuttuja, VI osa

Kuva: Ulla Palokangas

Kuva: Ulla Palokangas

Turvallisuus avaa tarpeen rakkaudelle

Luottamus avaa suhteet rakkaudelle

 

Suljen silmäni ja katson. Mitä näen juuri nyt? Näen itseni oman elämäni vaiheessa. Näen tilan, missä elän, sisimpäni. Onko tilassani rauha? Onko tilani päällä kulloiseenkin hetkeen sopiva suvaitsevaisuuden huntu? Kuljenko tilassani maltilla, nauttien matkasta? Rohkaiseeko tilani minua luottamaan johdatukseen? Onko siinä mahdollisuus kasvavalle rakkaudelle?

 

Kun katson laajemmalle… Maailman tilaan, voimme kanssasi varmaan todeta, että maailma tarvitsee kipeästi rauhaa, viisasta johdatusta, suvaitsevaisuutta sekä hurjasti malttia.

 

Voisimmeko ehkä kukin vaikuttaa maailman tilaan omaan tilaamme keskittymällä? Tehdessämme oman tilamme turvalliseksi, voimme luottaen antaa rakkauden itää, kasvaa ja lopulta jopa levitä ympäriinsä, kaikkialle. Näinkö tapahtuu siirtymäriitti uuteen olotilaan, jossa koemme  sisimpäämme siirtyneen rauhan?

 

Jokainen, joka näkee oman tilansa ja antaa sen loistaa, on yksi valo maailman tilassa. Ja kun valoja on tarpeeksi monta, koko maailma on valaistu.

 

Tervetuloa valo!

Kirjoittajat: Jutta ja Ulla
Inspissanat: RAUHA – JOHDATUS – SUVAITSEVAISUUS – INITIAATIO/VIHKIMYS – MALTTI (Inka Saini)

Luottavainen luomisen ilo ei tunne häpeää

100_0157Katselimme tänä aamuna 8-vuotiasta, kun hän kertoi seikkaperäisesti ja draaman kaaria maalaillen, kuinka koulussa mennään ruokalaan ottamaan ruokaa. Haarukan siirtäminen tarjottimelle kerrottiin siten, että kuulijat unohtivat hengittää jännitykseltään.

Koko tarina kesti 15 minuuttia, eikä päästy edes tarjolla olevista lihapullista eteenpäin. Yhtäkkiä puhuimme maksasta, joka oli hänen omansa ja jumissa jossain laatikossa. Toisessa käänteessä joku nenä muuttuikin mustaksi kynttiläksi. Ihmettelin hänen valtavaa luottamustaan omiin kertojan taitoihin ja draamantajuunsa.

Tämä vain todistaa sen, että kun omaa luottamuksen itseensä, tilanteeseen ja kuulijoiden kannustukseen, ei tule mitään häpeän tunnetta tai pelkoa. Luottamus antaa rohkeuden ylittää omat uskalluksen rajat täysin epäröimättä ja leikiten. Syntyy luomisen ilo ja vapaus toteuttaa itseään. Tulos tuottaa kaikille suurta mielihyvää.

Inspissana: Häpeä (Arje Silander)

 

Miten Suomi saadaan nousuun?

sunrise 3Moni tietää, mitä pitäisi tehdä (Suomi nousuun), mutta heti kun tullaan kysymään, miten se tehdään, alkavat mielipiteet olla eriäväisiä.

 

Jos kysymyksen ääreen pysähdyttäisiin isommalla eriävien leirien porukalla ja annettaisiin oikeasti ei-tietämiselle tilaa, niin voitaisiin löytää ratkaisu, johon kaikki eriävät suunnat sulautuvat.

Kansalaiset voisivat tehdä suuriakin uhrauksia ja isoja asioita päivittäin, jos heillä olisi luottamus siihen, että tämä on laajemman rintaman yhteinen tahtotila ja suunta on parempi kuin nyt.

 

Inspissana: Miten (Heikki Peltola)

 

Vapaus = irtipäästö + luottamus

dales 006

Kuinkahan moni onkaan viime aikoina tuntenut menettäneensä taloudellisen vapautensa? Ei voikaan ennakoida tulon lähteitään ja joutuu miettimään joka välissä selviämistään. Liikkumavapaus kaventuu lähes olemattomiin.

Miten jännä tilanne silloin onkaan käsillä, kun joutuu kiristämään joka kohdassa ja miettimään, mitä todella tarvitsee. Oman pään sisällä saattaa olla monenlaista syytöstä ja syyllistymistä, joka vie välillä kaoottiseen oloon.

Voiko tällaista tilannetta käyttää mahdollisuutena? Jokainen oppii, ainakin pakon edessä, päästämään irti tarpeettomasta. Lähes varattomina on selvitty ennenkin, kaikkeen täytyy vain asennoitua täysin uudella tavalla.

Oppiiko vasta tällaisessa tilanteessa luottamaan, että elämä kantaa? Siinä luottamuksessa piileekin kenties paljon suurempi vapaus kuin mitä mikään taloudellinen riippumattomuus tai rikkaus voisi antaa.

 

Inspissana: Taloudellinen vapaus (Leena Vallin)

 

Olen menettänyt uskoni…

file000736221785

Usko on oikeastaan suggestion tulos. Toistetaan jotain asiaa niin kauan, että ihminen tulee vakuuttuneeksi. Pää voi uskoa jonkun asian, mutta keho ei. Usko on ikään kuin päälle kaadettu. Usko voi myös horjua vasta-argumenttien edessä.

Luottamus on sisälle muodostunut voima. Sen voi joskus menettää, mutta sen voi myös ansaita tai hankkia kovalla työllä. Luottamus tuntuu vahvasti kehossa. Se on linjassa oman tarkoituksen kanssa.

 

Olen menettänyt uskoni uutisvirtaan ja luotan vain siihen, että kaikkea ei enää kerrota.

Olen menettänyt uskoni uskontojen rauhanomaisuuteen ja luotan vain siihen, että hyväksymällä itse kaikki uskomusjärjestelmät sellaisinaan, en edistä sotaista tapaa elää

Olen menettänyt uskoni ihmisen ajattelun viisauteen ja luotan vain siihen, että liiallinen ajattelu on vain välivaihe joka pian oikenee.

Olen menettänyt uskoni kaikkiin asiantuntijoihin, jotka uskovat vain pään tietoon, sekä luotan niihin, jotka omalla kokemuksellaan perustelevat asiansa.

 

Arvioi suhdettasi – kunnioita itseäsi

IMG_9611

Kunnioitusta on mahdoton sopia. Se toimii samoin kuin luottamus, se on ansaittava. Miten monista ihmissuhteista pääsee kunnioitus katoamaan? Onko se niin, että kun asioista tulee itsestäänselvyyksiä, niin rakkaus katoaa ja silloin ihmiset muuttuvat toistensa silmissä suorittajiksi, joiden kuuluisi tyydyttää toistensa tarpeita?

Näin ollen tarvittaisiin suhteita, joissa huomataan itsestäänselvyyden elementit ja valpastutaan niistä. Kun alkaa odottaa toiselta sellaisia palveluksia, joita toinen ei pysty antamaan iloisin mielin, ollaan jo vaarallisilla vesillä. Silloin odottaa toisen täyttävän jotain tarvetta, jota täyttäessään tämä joutuu tekemään sisällään kompromisseja.

Tällöin suhdetta auttaa, kun odotusten asettaja kääntää katseen itseensä ja kysyy, mikä on tämä oma syvin tarve. Voiko sitä tarvetta tyydyttää jollain muulla tavalla? Jos vastaus on kielteinen, ja syvin tarve ei saa juuri koskaan tyydytystä tässä suhteessa, suhdetta on syytä ryhtyä arvioimaan ja säätämään uudelleen.

Se on toisen ja ennen kaikkea itsen parasta kunnioitusta.