mielihyvä

Ollin kanssa ostoksilla

IMG_1421

Olen päättänyt tästä päivästä lähtien syödä vain sellaista, mikä on keholleni hyväksi. Olen alkanut tiedostaa ruokaa ilosta käsin. Mikä saa kehoni ja mieleni iloiseksi, mistä saan pitkäkestoista mielihyvää ja mitä saan syödä vapaasti juuri sen verran ja silloin, kun kehossa hyvältä tuntuu?

Kutsuin ruokaostoksille mukaani Ollin. Hän on pitkänhuiskea, erittäin terveen oloinen kaveri, joka on selättänyt kunnon ruoalla sekä MS-taudin että astman. Olin saanut ystävältä vinkin, että hänen arvioihinsa on luottamista ja niinpä astelimme vakkarikauppaani.

Oli outoa pysähtyä pitkäksi aikaa jokaisen yleensä hyllystä noin vain koriin siirtämäni tuotteen kohdalle ja jäädä yhdessä tutkimaan, mitä siinä oikein pienellä präntillä lukee. Taisin siinä kokea koko tunnekirjoni ja aloin löytää piilossa ollutta salaista vaistoani, kun tutkimme hunajat, suklaat, hillot, leivät ja vihannekset. Ihmettelimme tofut, juustot, maidot ja jäätelöt, eikä kohta ollut enää mitään kysymyksiä jäljellä.

Nyt tiedän, mitä aion jatkossa ostaa ja suuhuni pistää. En enää erehdy nappaamaan kärryyni mitään uutuustuotteita tutkimatta ensin E-alkuisia koodeja. Niistä on aika helppo päästä eroon. Löysin Ollin kokemusten inspiroimana vihdoin vahvan motivaation jättää valkoisen sokerin lopullisesti hyllyyn. Avasin silmäni näkemään sen, mikä kaupassa on rikasta, aitoa ja satsaamisen arvoista.

Luottavainen luomisen ilo ei tunne häpeää

100_0157Katselimme tänä aamuna 8-vuotiasta, kun hän kertoi seikkaperäisesti ja draaman kaaria maalaillen, kuinka koulussa mennään ruokalaan ottamaan ruokaa. Haarukan siirtäminen tarjottimelle kerrottiin siten, että kuulijat unohtivat hengittää jännitykseltään.

Koko tarina kesti 15 minuuttia, eikä päästy edes tarjolla olevista lihapullista eteenpäin. Yhtäkkiä puhuimme maksasta, joka oli hänen omansa ja jumissa jossain laatikossa. Toisessa käänteessä joku nenä muuttuikin mustaksi kynttiläksi. Ihmettelin hänen valtavaa luottamustaan omiin kertojan taitoihin ja draamantajuunsa.

Tämä vain todistaa sen, että kun omaa luottamuksen itseensä, tilanteeseen ja kuulijoiden kannustukseen, ei tule mitään häpeän tunnetta tai pelkoa. Luottamus antaa rohkeuden ylittää omat uskalluksen rajat täysin epäröimättä ja leikiten. Syntyy luomisen ilo ja vapaus toteuttaa itseään. Tulos tuottaa kaikille suurta mielihyvää.

Inspissana: Häpeä (Arje Silander)

 

Mielihyvä asiakkuusstrategiana

file1471249191052Haluan tulla viisaaksi palvelijaksi, joten minun kannattaa oppia suhtautumaan asiakkaisiini mielihyvää ja onnellisuutta etsivinä ihmisinä.

 

En jaksa enää katsoa toimintaani perinteisen kannattavuuden näkökulmasta, vaan olen ottanut käyttöön uuden, mielihyvän periaatteen.

 

Jokainen kohtaaminen ihmisen kanssa tuottaa mielihyvää, vaikkei se aina taloudellisesti kannattaisikaan.

 

Joka kerta kun annan lahjani käyttöön ja palvelen ihmisiä, opin lisää siitä, miten saan  kultivoitua palveluni vielä paremmin tämän ihmisen tarpeisiin. Samalla vapautuu taas valtavasti mielihyvää meissä molemmissa. Tilanteessa syntyy yleensä “kaikki voittaa” -tilanne.

 

Suuri osa palkkiotani on mielihyvä ja ihmeellistä kyllä, se tuntuu suuremmalta rikkaudelta kuin mikään raha. Se tekee minut onnelliseksi. Ja jos ei nyt ihan jokainen kohtaamani ihminen tule onnelliseksi, niin ainakin hänet on kohdattu kunnolla ja aidosti.

 

Kiitollisuuden salaisuus

SAMSUNG

Facebookissa on monesti käynnissä ns. kiitollisuushaaste. Mikä kiitollisuudessa onkin niin nostattavaa ja positiivista? Mikä on sen salaisuus?

 

Kun ihminen tuntee kiitollisuutta, hän on täydellisesti tyytymättömän vastakohta. Hän täyttyy mielihyvästä, eikä mieleen mahdu yhtään ongelmaa märehdittäväksi.

 

Jos löydän joskus kateutta itsestäni, kun katson miten monilla on asiat niin hyvin, että kerkiävät laittaa riippukeinut, kirjoittaa reklamaatiot ja huolehtia vielä viiden lapsen lisäksi kuudesta koirasta, niin muistan olla kiitollinen siitä ajasta, joka juuri minulle on annettu käyttööni. Voin olla myös kiitollinen heistä, jotka ehtivät enemmän kuin minä.

 

Kukaan ei kuitenkaan varmasti tiedä, miten tätä elämää kannattaisi loppupeleissä elää. Kiitollisuuden esiin nostamisesta ei voi ainakaan olla mitään haittaa.

 

Siksi kuva on koirastamme Hulkista, josta olen kiitollinen vaikka hän aiheuttaakin paljon hermojen kiristystä ja puuhaa.

 

Inspissana: kiitollisuus (Leena Vallin)

 

Ansaitsematon keksipaketti

thumb.phpOlin Lissabonin keskustassa tarkoituksena lähteä junalla Carvavellokseen. Tuli pienen välipalan aika ja löysin automaatin, jossa oli yllättävän halpoja suklaapatukoita. Valitsin euron maksavan patukan. Kun patukka kolahti laariin ja aloin kaivaa sitä, huomasin että patukan lisäksi siellä oli pieni paketti Dominon kaltaisia keksejä.

Ilahduin yllättävästä lahjasta. Sitten aloin ihmetellä valitsemani patukan ja keksipaketin eroa. Patukka tuntui tärkeämmältä, sillä senhän olin tilannut ja maksanut. Keksipaketti oli joko koneen vahingossa pudottama tai edelliseltä asiakkaalta jäänyt epähuomiossa ottamatta.

En tuntenut tarvetta syödä keksejä heti, mutta harmittelin sitä, että varmaan säästän keksit ja ennen pitkää sisäistän nämäkin kalorit. Syötyäni suklaapatukan olin jo heittää keksit menemään. Ne tuntuivat täysin ylimääräisiltä.

Päätin kuitenkin säästää keksit ja katsoa, josko niille syntyisi myöhemmin illalla vetovoimaa. Illalla söin niitä sitten kun makeannälkä taas iski, mutta eivät ne maistuneet hyviltä. En pystynyt nauttimaan niistä. Söin ne silti ja jäin lievästi pahoin voivana ihmettelemään suklaapatukan ja keksipaketin eron syitä.

 

”’

Katsoessani automaatin tarjontaa kuuntelin kehoani. Se sanoi suklaapatukan kohdalla ”bingo”, koska se vastasi kehossa vallitsevaan ravinnon tarpeeseen riittävän hyvin. Tulin luoneeksi katseellani jonkinlaisen ”suhteen” patukkaan. Tämä suhde sitten vahvistui, kun kaivoin rahat esiin ja vaivauduin maksamaan patukan.

Vesi herahti kielelle ja keho odotti tyytyväisenä.

Keksipaketti oli ylimääräinen, koska siihen ei ollut vastaavaa suhdetta eikä se vastannut mihinkään tarpeeseen. En ollut investoinut siihen rahojani, vaan sain sen ansaitsematta.

Eli asioihin, joille annan merkityksen, virtaa niin paljon merkitystä, että syntyy suhde tai side minun ja asian välille. Tästä syntyy vetovoima. Ja siitä mielihyvä.

Ja toisaalta asiat, joille en anna merkitystä, eivät myöskään ole merkityksellisiä. En ole suhteessa tai sitoutunut niihin. Ei synny vetovoimaa eikä mielihyvää.

Voit kirjoittaa oman tulkintasi halutessasi kommenteihin.