näkyvä

Menneisyys on aina edessämme

jutta pienenä 2

Eilisen blogin jälkipuinnissa minua haastettiin vastaamaan itse näihin kysymyksiin. Ymmärsin tässä, että olen jo vastannutkin elämän varrella useaan otteeseen jokaiseen näistä kysymyksistä. Itse asiassa, jos ei tällaisia kysymyksiä opi elämänsä aikana käsittelemään, niin löytää itsensä koko ajan samankaltaisista tilanteista uudestaan ja uudestaan. Menneisyyden kipeät haasteet tulevat koko ajan eteen oppimistarkoituksessa, kunnes ne kohtaa ja käsittelee. Sen jälkeen on vapaa elämään uutta vaihetta.

Miksi oppimisen kohdat on sitten niin vaikeita havaita?

Ei niitä olisi vaikea havaita, jos huomaisimme ne aina läsnä ollessamme. Haasteelliseksi ne tekee se, että meillä on kiire kokea jotain muuta kuin sitä, mikä on epämukavuusalueella. Jokainen haaste, joka meissä kaipaa huomiota, tarvitsee aika ajoin läsnäoloa, keskittymistä ja muutosta. Ennen kuin otamme TÄYDEN vastuun itsestämme, haluamme vain delegoida syyn haavoistamme itsemme ulkopuolelle.

Haavojen käsittely kaipaa joskus oman läsnäolon lisäksi myös ulkopuolista apua. Joskus emme itse pysty pysähtymään ja havaitsemaan, mitä menneisyydestä kumpuavaa oppituntia juuri nyt käydään läpi.

Yleensä kuitenkin riittää, kun kääntää kameran itseensä ja alkaa havainnoida mieltään ja kehoaan: minkälaisia valintoja tässä hetkessä tekee ja miten niiden seurauksiin reagoi. Tätä kannattaa tehdä itselleen näkyväksi esimerkiksi kirjoittamalla ja muiden kanssa jakamalla. Näin pääsee kärryille siitä, mikä este tulee näkyväksi tässä hetkessä.

Nyt lakkaa transformaatiosta piipittäminen

SAMSUNG

 

Olin yritysneuvojan pakeilla. Kerroin, että meillä on Flow-Tilassa haaveena alkaa tehdä tiiviimpää yhteistyötä. Kaikki yrittäjät tukevat jo nyt omilla tavoillaan ihmisen transformoitumista, yhteistyössä oppisimme tekemään sitä vielä taitavammin ja tuloksekkaammin. Neuvojani silmin nähden nytkähti ja pikkasen innostustaan pidätellen alkoi maalailla minulle tulevaa. ”Minusta tuollaiset yrittäjät kuin te, olette yleensä sellaisia pieniä piipittäjiä. Tehkää tämä nyt kerrankin niin, että näkyy ja kuuluu! ” –oli vapaasti ymmärrettynä hänen ydinviestinsä.

Tee siinä sitten niin, että näkyy ja kuuluu, kun jokaisella on takataskussa sata ja yksi kokemusta erilaisista epäonnistuneista yhteistyökuvioista. Ne ovat kaatuneet, yhtiökumppanit aiheuttaneet pettymyksen tai joskus hienot ideat kantaneet vain innostuksen asteelle ja puhti lopahtanut, kun on ollut aika ryhtyä toimeen.

Virisi idea, että nämä kaikki epäonnistumiset, huolet, pessimismi ja pelot täytyy transformoida uudeksi, innostukseksi ja toimiviksi tavoiksi. Koska meistä on nähtävästi kehittymässä maailmanluokan transformaatiotalo, haluamme toimia aina itse valmiudessa sisäiseen muutokseen. Miten se tehtäisiin?

Ideoimme rituaalin, jossa istuimme ympyrässä ja johon toimme kaikki kaksi kiveä. Toinen kivi symboloi kaikkea sitä, jonka halusimme jättää taaksemme ja toinen sitä uutta, mitä pidämme tulevaisuudessa toimivana.

Tiedostimme ensin huolemme ja niihin liittyvät tunteet. Sitten kurkistimme, minkälaisia uskomuksia niiden takana kenties on. Lopuksi näimme, minkälaisen lahjan tai positiivisen käytänteen voisi synnyttää kaikesta tuosta negatiivisesta.

Itse tiedostin jo kehon kuunteluharjoituksen aikana, että minua häiritsee pelko toisten kateudesta. Pidän aina matalaa profiilia, jotten tuottaisi toisille kateuden tunteita. Pelkään, että kateellisina he muuttuvat vihamielisiksi minua kohtaan, enkä voi enää luottaa heihin. Takana on vahva uskomus siitä, että kukaan ei saa loistaa enemmän kuin muut. Vahvasti uskon näemmä myös siihen, että jos tulen todella näkyväksi, tulen myös leuhkaksi eikä minua voi enää kukaan sietää. Paljastaessani kaiken tämän toisille sain kuulla, että kateutta kyllä ilmenee.

Huomasimme, että kateus kannattaa aina kertoa ääneen sillä se kertoo paljon halusta saada jotain samankaltaista itselleen. Ei kukaan tässä porukassa halua ottaa sitä toiselta pois. Aiheuttaessani kateutta toimin siis oivallisena peilinä ihmisille, jotka haluavat löytää suuntaa. Sisäistimme nopeasti sen, että transformaatiotiloissamme kateudesta, kuten kaikista muistakin vaikeista tunteista puhutaan heti, kun niitä ilmenee. Ne käännetään muutosvoimaksi.

Kivet jäivät keskelle, paitsi että menneitä kupruja ja huolia symboloivat kivet käytiin lopuksi heittämässä mereen

Hernesaarenrannassa sijaitsevassa Flow-Tilassa saa siis jokainen toteuttaa itseään mahdollisimman vapaasti ja näkyvästi. Siksi meidän ei ole enää liian vaikea nousta piipitys-vaiheesta ylös, ihan uuteen asentoon, täysin luonnolliseen ryhtiin, jossa leuka on pystyssä ja rintakehä auki. Ihan kohta me levitämme kaikki erilaiset upeat siipemme ja lähdemme palvelemaan sisäistä muutosta. Olkoot muut rauhassa kateellisia. Me tulemme auttamaan ihmisiä virittämään omat siipensä uuteen uskoon ja lentämään sisäisen muutoksen kautta ihmeelliseen ja uudenlaiseen vapauteen.