nöyryytys

Messuhämmennys ja lukihäiriö

IMG_1871

Kävin eilen Educa-messuilla Messukeskuksessa. Olen kyllä jossain vaiheessa päättänyt, etten vieraile messuilla, kun ne saavat minut niin hämmennyksiin, mutta tein nyt poikkeuksen hyvän asian vuoksi. Olin menossa tutustumaan kaikkeen siihen, mitä messut tarjoaisivat opetusalasta ja lukihäiriöstä, jota olen alkanut oikein työkseni tutkia.

Päädyin aulaan noiden satojen innokkaiden opetusalan ihmisten kanssa. Tunsin jo, että saan tuhannesti enemmän virikkeitä ja impulsseja kuin yleensä arjessa vain olemalla osana messuväkeä. Me kävelimme kollegani kanssa hieman sivummalle odottamaan ovien aukeamista ja huokaisin helpottuneena. Aina voi mennä sivummalle, jos alkaa ahdistaa.

Messuilla kaikista hankalinta on valita isosta määrästä mahdollisuuksia juuri kiinnostavimmat, saatikka että pystyisi keskittymään niihin. Lähdimme liikkeelle. Kollegani on dyslektikko eli lukihäiriöinen ja heillä on ihana lahja: he osaavat vaikeistakin asiakokonaisuuksista löytää aina punaisen langan. Se ominaisuus pätee selvästi myös messuilla, sillä ihmeellisellä tavalla etsiydyimme vain juuri niille kojuille, joilta löytyi joku tiedonjyvä tai mielenkiintoinen asia juuri lukihäiriöön liittyen. Ikään kuin polkumme olisi muodostunut juuri tarpeen mukaiseksi. Aina on mahdollista löytää oma polku, kun tietää mihin on pyrkimässä (ja on punaisen langan Mestarin kanssa liikkeellä).

Kollegani oli epähuomiossa maksanut parkkiaikaa vain pari tuntia, joten aikataulu muodostui sen mukaan. Päätimme jo heti alussa, että jos ei mitään vallan hirmu mielenkiintoista ilmene, niin lähdemme auton parkkiajan siivittämänä. Hämmentävään tilanteeseen auttaa, jos tietää että se ei tule kestämään kovin kauan.

Ihmeellisintä messuilla oli se, kaikkein olennaisin tiedontarjoaja käveli käytävällä vastaan, veti meidät sivuun ja alkoi intoa puhkuen kertoa mitä mielenkiintoisinta faktaa liittyen lukihäiriöisten lasten tukemiseen. Juuri se, mitä emme osanneet edes odottaa, oli siellä odottanut meitä ja tuotti ihanan kohtaamisen. Totesimme, että tämä oli tilaisuuden pihvi ja syy, miksi tänne tulimme. Olimme valmiita lähtemään messuilta voittajina. Kun tuntee sisimmässään, että on saanut sen, mitä oli tarkoituskin saada, voi lähteä muualle.

Jälkikäteen ymmärsin, että sain tässä tilaisuuden hypätä samankaltaiseen olotilaan, jossa lukihäiriöinen on joka päivä suunnistaessaan tekstien maailmassa. Hän joutuu hämmentyneeseen tilaan, jossa keskittymiskyky pingottuu äärimmilleen. Kaikki impulssit ja häiriöääneet pahentavat tilannetta ja hän joutuu keksimään keinot vältellä lukemista ja kirjoittamista tai stressitilasta huolimatta sinnitellä ja kenties ymmärtää taas kerran vähän väärin. Siitä muistuu mieleen taas ne kerrat, kun on tullut nöyryytetyksi tämän saman vaivan takia ja tippuu voimattomuuden, häpeän ja syyllisyyden olotiloihin. Lopulta hän ei jaksa enää edes yrittää.

Lukihäiriön kanssa pinnistelevä tarvitsee vierelleen vain jonkun kanssakulkijan, joka ymmärtää miltä hänestä tuntuu ja pystyy auttamaan erilaisissa tilanteissa.  Olemme ottaneet tehtäväksemme kannatella lukihäiriöistä ehyempään huomiseen.

Nöyryytys

IMG_0940

Lueskelen juuri ilmestynyttä Juhani Mattilan kirjoittamaa kirjaa nimeltä Nöyryytys ja vaikkei se ole vielä ihan lopussakaan, niin huomaan tarvetta purkaa päässäni sinkoilevia ajatuksia. Haluaisin jatkaa eteenpäin siitä, mitä Juhani analysoimalla ja monin esimerkein tuo päivänvaloon. Tahtoisin sanoa, että pahimmistakin nöyryytyksistä on olemassa tie päivänvaloon ja eheyteen.

Ei minulla olisi pokkaa väittää näin, ellen olisi omin silmin ja korvin saanut todistaa lapsuudessa todella pahasti nöyryytettyjen ihmisten selviytymistarinaa. He ovat tehneet matkan itsessään ja kehossaan kaiken pahoinvoinnin juurille, käyneet läpi muutamat muistot ja kaikki ne tunteet, jotka nöyryytyksen kokemuksiin liittyvät.

Liikkeelle lähtiessä ei ole ollut aavistustakaan, kuinka kipeitä asioita ajattelemattomuuden, välinpitämättömyyden, mitätöimisen, julmuuden ja kiivauden seurauksena joudutaan käymään läpi. Näihin kuoppiin on pudottu yllätyksenä ja lujaa, mutta turvallisesti ja luottaen köyden olevan olemassa. Joskus on hetken näyttänyt siltä, että sinne jäädään, mutta kuitenkin jossain aikataulussa on aina päästy ylös. Siitä seuraa suuri helpotus, myötätunto itseä kohtaan ja valtaisat oivallukset seuraavina päivinä.

Juhanin kirjoittama kirja on varmasti tärkeä sellaisille ihmisille, jotka ovat vuosia ihmetelleet pahoinvointinsa syytä. Kirjaa lukiessa alkaa nousta mieleen oman elämän kohtia, joissa on tuntenut tulleensa nöyryytetyksi. Sitten voi huomata, että nuo tunteet ja tuntemukset ovat tietyissä tilanteissa nykyäänkin täysin tuoreina vielä läsnä. Tästä on enää lyhyt matka siihen, että valitsee toipumisen tien.

Seitsemän nöyryytystä ja niiden tuomat opetukset

http://blueberriesandzombies.blogspot.fi/2014_02_01_archive.html

http://blueberriesandzombies.blogspot.fi/2014_02_01_archive.html

Eräälle ystävälleni tapahtui paljon yhden päivän aikana. Hän unohti avaimet kotiin. Otti yhteyden huoltomieheen ja sai oven auki 50 eurolla vaikka naapurissa asuva hallituksen puheenjohtaja olisi avannut sen ilmaiseksi. Sitten hänellä meni ostosreissulla housut rikki. Ne vain repesivät haaroista. Seuraavat housut, jotka hän sattumalta löysi auton takakontista, olivatkin likaiset, minkä hän huomasi tietenkin liian myöhään.

Lähtiessään kotiin etsimään kolmansia housuja, hän polkaisi tyhjää, koska auton kytkinvaijeri katkesi. Hän joutui jättämään auton vieraaseen paikkaan. Matkustaessaan bussilla kotiinpäin hän joutui todistamaan afrikkalaisen miehen simputusta. Hän ei tohtinut reagoida siihen, vaan alistui, kun ei halunnut enempää harmeja itselleen.

Käydessään tapahtumaketjua läpi jälkeenpäin hän löysi seitsemän nöyryytystä ja seitsemän opetusta. Ensimmäinen nöyryytys oli avainten unohtaminen, mitä ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut. Toinen oli se, että juuri kun 50 euroa oli vaihtanut omistajaa, hän sai tietää halvemmasta vaihtoehdosta. Kolmas … no niin housut kertaa kaksi, hyvin noloa huomata olevansa ihmisten katseiden alla ensin risaisissa ja sitten likaisissa housuissa. Kun auton kytkinvaijerikin petti ja bussissa joutui tinkimään omista arvoistaan, niin päivä oli pahimmalla mahdollisella tavalla mennyt pieleen. Seitsemän kertaa oli nöyryytetty.

Mitä ne opetukset sitten olivat? Helpoimmasta päästä sitä, että hän huomasi tämän päivän olleen sellainen ettei kannattaisi lähteä lainkaan kotoa. Hänellä oli ollut halu vain levätä ja olla rauhassa, mutta velvollisuus kutsui ostoksille. Oven avaaminen olisi hoitunut halvalla, jos hän olisi aidosti pysähtynyt ja ollut tekemisissä taloyhtiön oikeiden tietolähteiden kanssa, kun kerran avaimettomana siinä pihalla pitkään pyöri. Housut repesivät haaroista koska niiden kangas oli kulunut jo ihan olemattoman ohueksi. Ystäväni oli sen kyllä huomannut, mutta päätti olla välittämättä. Pienellä ennakoinnilla ratkeamiselta olisi vältytty.

Varahousut takakontissa olivat siellä varastoituna, koska niissä oli ikilikaa ja ne odottivat siellä roskispäätöstä. Housujen omistaja oli vain unohtanut rasvatahran olemassaolon, kun hätäpäissään veti ne jalkaansa. Opetus oli, ettei kannata varastoida asioita joita ei kuitenkaan voi käyttää.

Auton kytkinvaijeri opetti sen, että odottamattomat ja yllättävät tapahtumat tulevat, jotta oppisi ettei voi hallita kaikkea. Lisäksi pitää oppia hyväksymään ne ja pysähtyä. Afrikkalaisen miehen simputus opetti ystävääni hänen omista voimavaroistaan. Täysissä hengen ja sielun voimissa hän olisi varmasti asettunut puolustamaan miestä, mutta tässä kohdassa hän ajatteli vain, ettei halua enempää ikävyyksiä itselleen. Myöhemmin hän antoi itselleen anteeksi tapahtuneen laiminlyönnin.

Bonuksena ystäväni ymmärsi vielä illalla sen, että oli antanut erään läheisensä nöyryyttää itseään vuosikausia. Hän teki tälle selväksi vielä samana iltana, että nöyryyttäminen saa nyt loppua. Hän laittoi selkeät rajat. Hän löysi tämän päivän jälkeen roppakaupalla lisää itsearvostusta.