oivallus

Nöyryytys

IMG_0940

Lueskelen juuri ilmestynyttä Juhani Mattilan kirjoittamaa kirjaa nimeltä Nöyryytys ja vaikkei se ole vielä ihan lopussakaan, niin huomaan tarvetta purkaa päässäni sinkoilevia ajatuksia. Haluaisin jatkaa eteenpäin siitä, mitä Juhani analysoimalla ja monin esimerkein tuo päivänvaloon. Tahtoisin sanoa, että pahimmistakin nöyryytyksistä on olemassa tie päivänvaloon ja eheyteen.

Ei minulla olisi pokkaa väittää näin, ellen olisi omin silmin ja korvin saanut todistaa lapsuudessa todella pahasti nöyryytettyjen ihmisten selviytymistarinaa. He ovat tehneet matkan itsessään ja kehossaan kaiken pahoinvoinnin juurille, käyneet läpi muutamat muistot ja kaikki ne tunteet, jotka nöyryytyksen kokemuksiin liittyvät.

Liikkeelle lähtiessä ei ole ollut aavistustakaan, kuinka kipeitä asioita ajattelemattomuuden, välinpitämättömyyden, mitätöimisen, julmuuden ja kiivauden seurauksena joudutaan käymään läpi. Näihin kuoppiin on pudottu yllätyksenä ja lujaa, mutta turvallisesti ja luottaen köyden olevan olemassa. Joskus on hetken näyttänyt siltä, että sinne jäädään, mutta kuitenkin jossain aikataulussa on aina päästy ylös. Siitä seuraa suuri helpotus, myötätunto itseä kohtaan ja valtaisat oivallukset seuraavina päivinä.

Juhanin kirjoittama kirja on varmasti tärkeä sellaisille ihmisille, jotka ovat vuosia ihmetelleet pahoinvointinsa syytä. Kirjaa lukiessa alkaa nousta mieleen oman elämän kohtia, joissa on tuntenut tulleensa nöyryytetyksi. Sitten voi huomata, että nuo tunteet ja tuntemukset ovat tietyissä tilanteissa nykyäänkin täysin tuoreina vielä läsnä. Tästä on enää lyhyt matka siihen, että valitsee toipumisen tien.

Nainen on luova ja vapaa

file0002101752875Yksi oivallus avaa tietä seuraavalle. Istuin eilen upeassa pianokonsertissa ja annoin musiikin hoitaa sisintäni. En ole koskaan aiemmin onnistunut kuuntelemaan musiikkia niin aktiivisesti, ottaen sitä  vastaan ikään kuin lahjana, koko keholla. Ehkä siksi heräsin taas aamuyöstä oivalluksiin.

 

Sisäinen mieheni on vuosikausien ajan tottunut hoitamaan asioita tietyllä tavalla, suorittaen ja ulkoisiin asioihin sopeutuen. Ensin työ sitten huvi, mutta myös: toiset ideoivat ja minä sopeudun (tai en sopeudu).

 

Jos annan feminiiniselle ja luovalle puolelleni enemmän tilaa, alkaa toisenlainen elämänjärjestys. Kun oikein tarkkaan kuuntelee, saa korviinsa hennon, tuoreen ja lopulta hyvin innostavan idean. Sisäinen naiseni on valmis löytämään mitä ihmeellisimpiä aloitteita ja uudistuksia, kun annan niille vain vapaata tilaa.

 

Sisäiselle miehelle voin nyt delegoida tehtävän raivata naiselle tilaa olla luova ja vapaa. Sitten mies voi taas siirtyä kannattelemaan ja antamaan voimia naisen ideoiden toteutua, kuin itsestään.

 

Jonain päivänä en tarvitse enää näitä intentioita ohjaamaan sisäistä miestä ja naista omiin hommiinsa. Silloin ne toimivat saumattomasti yhteen ja täydellisessä ykseydessä .

Reiska ja Arska elämää oppimassa

SAMSUNG

Menin tänään bensa-aseman kahvioon. Katselin heijastinpukukansaa ja mietin heidän tehtäviään tässä maailmassa. Jos asia on niin kuin minä olen oppinut luottamaan, niin jokainen Reiska ja Arska on syntynyt tähän maailmaan oppiakseen jotakin. He ovat jo omanlaisiaan mestareita. He ovat tulleet vain hiomaan mestaruuttaan vielä parempaan huippuunsa.

 

Reiska, joka odottelee ranskalaisiaan ja lehtipihviään tuossa, takoo päätään mäntyyn jossain parisuhdekiemurassa, jotta oppisi päästämään irti.

 

Arska, jonka ilmeeseen tuli juuri hiven lempeyttä kun tyttö kävi tuomassa annoksen makkaraperunoita eteen, harjoittelee auktoriteettitempoilusta luopumista ja pääsee piirun verran pitemmälle tässä elämässä. Seuraavassa elämässä on luvassa jo isompi harppaus.

 

Uskon, että jokaisella näistä duunareista on oma sisäinen Viisas, joka katselee kärsivällisesti heidän puurtamistaan. Arskojen ja Reiskojen Viisaat keskustelevat varmaan keskenään  huoltoasematilanteessa jotain tällaista:

“ Ei Reiska tule päästämään tässä elämässä vielä irti tuosta oikeassa olemisen tarpeestaan, se saa taas tässä kohta uuden opetuksen, mutta taitaa jäädä vielä seuraavaan elämään se oivallus…”

“ No älä välitä, Arskakin eli kahdeksan elämää, ennen kuin alkaa menemään perille toi, että pomokin kannattaa kohdata ihan vain ihmisenä.”

Näin se elämä jatkuu.

Nytkähdys saa uuden virtaamaan

file5531245018035Viime yö oli jonkin uuden alku. Koin kehossani useita nytkähdyksiä. Tunsin suurta virtausta ja ymmärsin, millaista työtä nytkähdysten tukeminen parhaimmillaan on.

Sellainen joka on valmis nytkähtämään jossain asiassa, hänelle nytkähdys ikään kuin vain tapahtuu. Valmiutta edesauttaa se, että elää terveellisesti, myöntää keskeneräisyytensä ja on valmis työstämään asioitaan. Täytyy uskaltaa kohdata itsensä myös rohkeasti ja antautua itsessään oleviin haasteisiin.

Nytkähtäessään ihminen oivaltaa jotain uutta, häneen virtaa uutta tietoisuutta, joka avaa oven toisenlaiseen tulevaisuuteen. Tästä tulevaisuudesta ei löydy liiallista kontrollia, tylsistymistä tai ajan hukkaamista turhaan. Siellä on oikea asenne elämään, paljon iloa ja aitoutta.