rakkaus

Hyppyjä poissaolosta läsnäoloon

IMG_1434

Joskus kun haluaa tutkia itseään ja asemoida sen, millaisessa mielentilassa tai tietoisuudessa elämäänsä elää, voi olla hyvä tutkia polariteettiparia, jonka toisessa päässä on äärimmäinen läsnäolo ja toisessa päässä totaalinen poissaolo.

Jos katson sitä päätä, johon liittyy vain poissa olemista, löydän tämän hetken ja todellisuuden torjuntaa, yritän kenties mielessäni vääristellä todellisuutta ja näin ollen petkutan itseäni. Silloin olen myös jumissa vain yhteen totuuteen tai johonkin uskomukseen, jonka seurauksena lukitsen mieleni ja tuomitsen kaiken erilaisuuden.

Voisi luulla, että tämän tyyppisestä olotilasta on vaikea siirtyä suoraan läsnäoloon. Siihen ei kuitenkaan tarvita mitään muuta kuin, että pysähtyy ja keskeyttää ajattelunsa. Nostaa päänsä ja ottaa käyttöön uteliaisuuden: näkee ja kuulee, jotta oppisi ja oivaltaisi. Valitsee asioita avoimella mielellä ja ohjaa yhä uudelleen ajatuksiaan myönteisempään suuntaan.

Mitä jos poissaolo on edennyt niin vakavaksi, että huomaa olevansa täysin tunteeton ja eristäytynyt. Mistä voi löytää läsnäolon hengen, jos on täysin jumissa egoonsa ja jäädyttänyt tunteensa?

Ensimmäinen askel voisi olla täysin konkreettinen päätös, että tämä olotila on nyt määrä lopettaa. Silloin syntyy ei-tietämisen tila, sillä ei ole olemassa valmiita vastauksia, miten sen lopettaisi. Ei-tietämisen tilan, kun hyväksyy, alkaa ihmeellisellä tavalla tapahtua. Maailmankaikkeus tarjoaa jotain tunteettomuudesta herättävää, jos haluaa kuunnella ja odottaa kärsivällisesti.

Poissaolevuuden ytimessä on pelko, joka lukitsee ihmisen tahtotilan johonkin, joka aiheuttaa esteen ja tekee vähitellen toimintakyvyttömäksi. Useimmat turvautuvat vielä kaupan päälle omaan jääräpäisyyteensä, jolloin harhaan ajautuminen on lähes väistämätöntä.

Taas tulee vain ottaa ensimmäinen askel kohti rohkeampia valintoja ja tehdä oma päätös olla avoin ja yrittää luottaa johonkin asiaan tai ihmiseen. Oman jääräpäisyytensä kun näkee, niin ymmärtää, että sen kannattaa antaa transformoitua päättäväisyydeksi ja suunnata ajatuksensa johonkin rakentavaan toimintaan. Kun toimii kokonaisuudesta käsin ja samalla oman intohimonsa siivittämänä, löytää aina sellaista toimintaa, joka palvelee itseä ja muita.

Pahimmillaan poissaoleva elämäntyyli johtaa siihen, että alkaa luoda muureja itsensä ja muiden välille. Kaikki syy on toisissa ja itse ei ota vastuuta mistään. Tästä ei ole pitkä matka sotaisaan tai väkivaltaiseen asenteeseen, joka hajottaa ja tuhoaa kaiken eteen sattuvan.

Tie pois tämän kaltaisesta poissa olosta on pitkä ja raskas. Se vaatii paljon työstämistä, rakkautta ja anteeksi antoa itselleen ja muille. Kun on paljon tuhottu, tarvitaan selkeyttä uuden toivon ja suunnan löytämiseksi. Tarvitaan vahvaa vastuun kantoa ja kykyä rakentaa yhdessä toisten kanssa jotain tuhotun tilalle.

Perustuu U-teorian kehittäjän, Otto Scharmerin siivittämiin ajatuksiin

Kaipuun kraateri

www.maailmanmatkaaja.fi

Heräsin toissayönä niin kovaan emotionaaliseen kipuun, että tuskan irvistykseen vääntynyt naamani oli revetä liitoksistaan. Olin tipahtanut kraateriin, jota olen koko elämäni ajan vältellyt. Se kraateri, josta olen saanut tietoa kaivatessani tai janotessani jotakin, on syntynyt jo vauvana. Se on syntynyt väärinkäsityksestä, kun luulin että rakkaus on jotain, mitä muut ihmiset minulle antavat. Näin iso ja tuskallista tyhjää täynnä oleva kraateri oli muodostunut rakkauden kaipuustani, jota yritin täyttää kaikenlaisilla keinotekoisilla konsteilla.

Vaikka olin kuljettanut rekkalasteittain koulussa ja harrastuksissa jaettavia tunnustuksia ja numeroita kraateriin, se ei riittänyt. Vaikka nuoruudessa bailasin ja keräsin kannuksia miesten kaatajana, se ei riittänyt. Vaikka nuorena aikuisena tein töitä kuin hullu, opiskelin ja sain ammatin, ei kraateri juurikaan täyttynyt. Vaikka perustin ihanan oman perheen, sain lapset ja luulin keski-ikään ehtiessäni löytäneeni onneni, en saanut kaipuutani sammumaan. Vaikka löysin läsnäolon ihanuuden ja työstin itseäni ahkerasti eri tilanteissa, aina tipahdin välillä oloon, jossa kraateri muistutti kolealla olemassaolollaan.

Luotan, että olen jo ennen syntymääni saanut täyden oikeuden olla aina rakastettu, arvokas ja hyvä ihminen. Väärinkäsitykseni on vain väärinkäsitys, jonka voin nyt oikaista. Se on vauvan tulkinta elämästä, perususkomus, jonka voin korjata nyt, kun sen niin kivuliaasti tiedostan. Minun ei tarvitse enää hamuta seksiä, toisten ihmisten hyväksyntää tai ihailua, ruokaa, saavutuksia tai erilaisia kokemuksia, voidakseni olla rakastettava, rakkaudessa elävä ja arvokas ihminen.

Laitan silmät kiinni ja käyn katsomassa kraateria. Se on pienentynyt kymmenesosaan alkuperäisestä. Saan valtavan sisäisen mielihyvän tunteen, kun tiedän että pian sitä ei enää ole ja voin aina nauttia ja iloita siitä, että minä olen minä.

Tottele vain sisintäsi, niin rakkaus virtaa ikuisesti

Menin Afrodite-kurssille ajatellen voimaantumista ja sitä, etten enää nojaisi niin herkästi päätöksissäni miehiin ja löytäisin sisäisen vahvan naiseuden, joka ei kumartele myöskään auktoriteetteja tai vanhoja uskomuksia. Löysinkin aika pian sisältäni vähän stressaantuneen ja pelokkaan maskuliinisen puolen ja yhden hyvin piintyneen uskomuksen, joka piti muuntaa.

 

Minuun on ohjelmoitu aikojen saatossa sellainen uskomus, että mies tietää paremmin ja hänen tahtoaan pitää totella. Vaikka tiedänkin, ettei se pidä paikkaansa, niin uskomus istuu ilmeisen lujassa kehossani ja alitajunnassani. Nojaan herkästi mielipiteeseen, joka puolisollani on, kyseenalaistamatta sitä. Tarkistan oman kantani peilaamalla sitä toisen vastaavaan ja muutan sitä herkästi, vaikka se olisi ollut ihan hyvä alunperinkin. Jos puolisoni tahtoo jotain, pyrin kaikin keinoin toteuttamaan hänen tahtonsa unohtaen, mihin itse pyrin.

 

Tuollaisessa viikonlopun workshopissa syntyy se siunattu pieni yhteys omien ajatusten ja syvemmän viisauden välille. Oivalsin, että olen pitänyt kiinni sellaisesta käsityksestä, että jos en taivu toisen kannalle ja nojaa päätöksissäni häneen, en rakasta häntä ja hylkään hänet tai hän hylkää minut. Ikään kuin olisi vain joko tai. Joko tottelet toista ja rakastat häntä tai sitten et tottele, jolloin rakkauskin kuolee. Näin ollen aina pitää pyrkiä sopuun kuolettaen jonkin osan itseänsä. Näin ollen tyydyn komromisseihin ja petkuttamaan itseäni.

 

Ymmärsin, ettei rakkaus mihinkään kuole. Sehän on voima, joka on ikuisesti ja kokoaikaisesti läsnä. Se on tila, jossa elän ja jota hengitän. Tuo toinenkin on siinä tilassa. Kun kaikessa voimassani ja viisaudessani teen päätöksiä ja kannan niistä itse vastuun, en menetä piiruakaan rakkaudesta, päinvastoin. Se tuo päätöksiin uuden voiman. Saan kunnioitusta. Saatan saada vastarintaakin, mutta sitten se kuuluu asiaan.

 

Kun kerroin löydöstäni puolisolleni, hän oli iloinen siitä. Puhuimme pitkään siitä, että tämä saattaa olla muissakin naisissa vahva este itsenäistymiselle ympäri maailmaa. Ohjelmointi, joka niputtaa vallankäytön ja rakkauden, pitää ihmisen hiljaisena ja estää kehitystä.

 

Suosittelen Kirsti Kuosmasen ja Kaisa Peltosen workshoppeja, joissa saa tutustua itseensä, seksuaaliseen ekstaattiseen nautintoon, voimaantua, löytää virvoittavaa naisten yhteyttä ja huumaavaa iloa. Niitä on vielä yksi tulossa kesäkuussa. Katso täältä

Rakkautta vai läheisriippuvuutta?

fusiasMistä tiedät, että suhteessa on rakkautta eikä riippuvuutta? Jos olet kiinnittynyt menneisyydessä vaillinaisiksi jääneillä siteillä toiseen, niin suhteeseen tulee mukaan läheisriippuvuutta. Vähäinen läheisyys vanhempien kanssa jättää kaipuun, joka pitää korvata jollakin. Sen korvaa helposti ihmisillä, joilla on samankaltainen vaje itselläänkin.

 

Mikäli suhteessa ei ole rakkautta se tuskin kestää läheisriippuvuuden taakkaa. Takertuminen toisiin estää kasvua ja rajoittaa itsenäisyyttä. Läheisriippuvaiset suhteet luovat kyllä hyviä mahdollisuuksia oppia ja mutta samalla ne saattavat haavoittaa ja tuottaa pettymyksiä. Odotukset siitä, että muut vastaisivat omiin läheisyyden ja muihin tarpeisiin jäävät usein toteutumatta. Omistamisen tarve, itsesääli ja toisiin turhautuminen myrkyttävät suhteita.

 

Kaikki me joudumme opiskelemaan läheisriippuvuuden oppimäärät ennen kuin löydämme tiemme rakkauden tilaan.

 

Rakkauden ihmissuhteissa tunnistaa siitä, että kaikki ovat vapaita toteuttamaan itseään siten, ettei kukaan kärsi. Kompromisseja ei silti tarvitse tehdä. Rakkauden tunnistaa myös siitä, että toisten kanssa on helppo olla ja käsitellä vaikeitakin asioita. Voi luottaa, että myötätunto omaa ja toisen tuskaa kohtaan, tuo balsamia hankaliin tilanteisiin. Jos itse tilanteessa ei onnistu myötäelämään, niin rakkaus ohjaa hoitamaan asiat kuntoon siten, ettei kellekään jää mitään hampaankoloon, vaan kaikki ovat oppineet jotain arvokasta ja antaneet anteeksi itselleen ja toisilleen.

 

Jos et ole vielä päässyt maistamaan rakkaussuhteita, aloita itsestäsi. Rakasta itseäsi. Etsi seuraasi ihmisiä, jotka pystyvät oikeasti rakastamaan. Päästä irti pelien pelaamisesta ja antaudu eheytymään ja löytämään tie rakkauden tilaan, joka on ympärillämme koko ajan..

Inhimillistäjä

file0001422397309Inhimillisyys etsii joukkoihinsa uutta inhimillistäjää. Inhimillisyys on tulevaisuudessa kehkeytyvä yhteisö, jonka pääasiallinen tarkoitus on tuottaa asiakkaille inhimillisyyden, eli ihmisläheisyyden, empatian ja ystävyyden kokemuksia. Lähtökohta on aina yhdessä ihmisessä, mutta yleensä kokemus kertautuu kokonaisiin yhteisöihin. Fokuksessa ovat vuorovaikutussuhteet ja tulokset ovat aina yllättäneet kaikki toimijat. Tunnustamme hyvän ilmapiirin välttämättömyyden työssämme ja siksi jokainen työntekijämme elää 100-prosenttisessa rakkaudessa.

 

Tarjoamme kohtuullisen runsauden ja työyhteisön lämmön ja vankkumattoman tuen.

 

Tehtäväsi on vahvistaa itsessäsi energiaa ja välittää sitä kaikkialle ympäristöösi, missä ikinä oletkin. Tulet tekemään yhteistyötä kollegoiden kanssa (mm. leppoistaja, kärsivällistäjä, inspiraattori).

 

Tehtäväsi on myös antaa tukea ja peilausta yksilöille ja yhteisöille, jotta nämä löytäisivät keinoja ylläpitää ja vahvistaa inhimillistämisprosessia. Haasteellisinta tehtävässä on kannatella ihmisessä olevaa hyvää ja pahaa, valoa ja varjoa sekä nähdä ne mahdollisuutena muutokseen ja uuteen alkuun.
Asiakkaita on runsaasti, kysyntä on valtavaa, mutta työtä on sopivasti eikä se rasita kohtuuttomasti. Perehdytämme tehtävään, sillä siihen on täysi valmius vasta siinä vaiheessa, kun rakkausprosentti on korkea tilanteessa kuin tilanteessa ja oma ihmisyys on tutkittu viittä vaille valmiiksi.

Pyri siihen, mitä vältät

Kuvan otti: Raimo Partanen

Kuvan otti: Raimo Partanen

Olen enneagrammityyliltäni yhdeksikkö, rauhanrakentaja. Se tarkoittaa sitä, että olen aina rauhallinen, pyrin tyyneyteen ja harmoniaan. Ei siinä sinänsä ole mitään vikaa, mutta aina kun pyrin tasoittamaan sisäiset ja ulkoiset konfliktit hinnalla millä hyvänsä, olen itseni kanssa jumissa.

 

Harjoituskirjassa Avautumisen tie, minulle kerrotaan näin:

Sinussa on vaistomaista viisautta, näet suuria kokonaisuuksia ja sovittelukykysi ansiosta osaat sovittaa yhteen vastakkaisiltakin tuntuvia voimia ja ihmisten mielipiteitä. Kehosi rauhallisella läsnäololla luot rauhaa ja harmoniaa ympärillesi, kunhan opit myös sallimaan sekä sisäisiä että ulkoisia ristiriitoja ja tarttumaan niihin.

Ei tarvitse siis muuta kuin tehdä sitä, mitä juuri ei koskaan tahtoisi tehdä. Tulisi tehdä juuri sitä, mitä mieluiten välttää. Eli minun tapauksessani: kun suututtaa, täytyy huomata se ja ilmaista oma kanta ääneen. Ei mutista partaansa tai syödä salaa suklaata, kun on kummallinen olo asioiden laidasta, vaan olla jämäkkä ja luja ja itsensä puolella. Silloin voin oikeasti loistaa valoani maailmaan. Tosi vaikeaa!

Samalla tavalla, jos kuutonen, kyseenalaistajan strategian valinnut, skannailee jatkuvasti vaaroja ja miettii turvallisuusnäkökulmia, hänen tulee höllätä siitä toimintatavasta ja valita täysin vastakkainen strategia. Arvatenkin vaikeaa, kunnes hän sen oivaltaa, on olla täysin tyyni ja rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa. Hän oppii vähitellen luottamaan, ettei maailma tipahdakaan jalkojen alta hetkenä minä hyvänsä.

Tätä on henkinen kasvu. Oman tutun ja turvallisen käyttäytymismallin muuntamista vähitellen vastakkaiseen suuntaan. Se onnistuu, kun saa elää luottamuksen ilmapiirissä vailla pelkoa. Se onnistuu, kun tutkii sisäistä maailmaansa ja avautuu kehon viisaudelle. Se onnistuu, kun oivaltaa että rakkaus ympäröi meitä koko ajan ja saamme vähitellen kuoriutua kaikista rakkauden esteistä.

 

Tilaa itsellesi

Eivor Konttinen & Jutta Saanila:

Avautumisen tie: Löydä sisäiset aarteesi enneagrammin avulla

Hinta 15 € (postituskulut 5 €)

Siirtyminen ei-tietämisestä viisauteen

IMAG0269

Katselin eilen uutisista jotain kokousta, jossa AY-pomot yrittivät keksiä miten luovia eteenpäin nykytilanteessa. Näytti aika epätoivoiselta. He vaikuttavat olevan elämänsä vaikeimmassa ei-tietämisen tilassa.

Mikä ihme tuo on. Kaikki vanhat keinot ovat tulleet tiensä päähän, eikä toteuttamiskelpoisista ideoista ole hajuakaan. Silti ollaan edelleen vanhoissa laatikoissa, joista ei nähdä edes selkeästi tilannetta kentällä.

Tilanteeseen tarvitaan viisautta, mutta kun viisaus syntyy vasta siitä, että on tarpeeksi rakkauden täyttämää luottamusta, niin ensimmäinen askel on saada pumpattua koko järjestelmään suuri määrä rakkautta ja luottamusta.

Kuvitelkaamme, että nyt juuri on keksitty tällainen pumppu josta virtaa tietyn aikaa koko työmarkkinajärjestökenttään juuri tätä, mitä tilanteeseen tarvitaan. Pumppaaminen tapahtuu helposti, ihan leikiten useiden päivien ajan ja sitten ihme on vihdoin tapahtunut.

 

Mistä merkeistä voimme nähdä, että ihme todella tapahtui?

Uutisissa näkyy työnantajien ja työntekijöiden edustajat samalla puolella pöytää vierekkäin hyväntuulisina ja yhteistyöhalukkaina. He pohtivat yhdessä toimivia ratkaisuja työelämään. He ovat onnellisia, että saavat käyttää asiantuntemustaan yhteiseksi hyväksi.

Takana on jo projekti, jossa purettiin yhteisymmärryksessä kaikki järjenvastaiset ja vapautta rajoittavat sopimukset ja järjestelmät. Kaikki tunsivat helpotusta siitä, että luottamus todella riitti haastavaan päätöksentekoon.

Kaikki monimutkaiset kapulakieliset paperit pantiin samalla romukoppaan ja nyt puhutaan suoraan, samaa kieltä ja siten, ettei mitään tulkinnanvaraa jää tai väärinkäsityksiä synny. Kokouksia ei tarvita enää läheskään niin paljon ja kaikki stressi on väistynyt.

Kenttä on täynnä varovaista optimismia, kun näyttää siltä, ettei kaikki menekään enää koko ajan huonompaan suuntaan. Useat lahjakkaat ajattelijat tulevat vihdoin oikeasti kuulluiksi ja heidän viisauttaan ammennetaan koko ajan käytännön ratkaisuihin. Turhautumisen ajat ovat päättyneet ja on ryhdytty rakentavaan työhön.

 

Rakkausjuttuja, VI osa

Kuva: Ulla Palokangas

Kuva: Ulla Palokangas

Turvallisuus avaa tarpeen rakkaudelle

Luottamus avaa suhteet rakkaudelle

 

Suljen silmäni ja katson. Mitä näen juuri nyt? Näen itseni oman elämäni vaiheessa. Näen tilan, missä elän, sisimpäni. Onko tilassani rauha? Onko tilani päällä kulloiseenkin hetkeen sopiva suvaitsevaisuuden huntu? Kuljenko tilassani maltilla, nauttien matkasta? Rohkaiseeko tilani minua luottamaan johdatukseen? Onko siinä mahdollisuus kasvavalle rakkaudelle?

 

Kun katson laajemmalle… Maailman tilaan, voimme kanssasi varmaan todeta, että maailma tarvitsee kipeästi rauhaa, viisasta johdatusta, suvaitsevaisuutta sekä hurjasti malttia.

 

Voisimmeko ehkä kukin vaikuttaa maailman tilaan omaan tilaamme keskittymällä? Tehdessämme oman tilamme turvalliseksi, voimme luottaen antaa rakkauden itää, kasvaa ja lopulta jopa levitä ympäriinsä, kaikkialle. Näinkö tapahtuu siirtymäriitti uuteen olotilaan, jossa koemme  sisimpäämme siirtyneen rauhan?

 

Jokainen, joka näkee oman tilansa ja antaa sen loistaa, on yksi valo maailman tilassa. Ja kun valoja on tarpeeksi monta, koko maailma on valaistu.

 

Tervetuloa valo!

Kirjoittajat: Jutta ja Ulla
Inspissanat: RAUHA – JOHDATUS – SUVAITSEVAISUUS – INITIAATIO/VIHKIMYS – MALTTI (Inka Saini)

Rakkaus on avautumista, osa II

wandering daisy 2

Irti päästäminen avaa koko olemuksen rakkaudelle

Antautuminen avaa kehon rakkaudelle

Kiitollisuus avaa väylän rakkaudelle

Hyväksyminen avaa tilaa rakkaudelle

 

Tämä hetki on odottanut meitä koko ikämme.

 

Se jaksaa väsymättä virrata uutena ja puhtaana käyttöömme. Eikä se ole moksiskaan, vaikka joku meistä ei koskaan anna sille pienintäkään ajatusta. Tämä hetki uudistuu silti jokaiselle tasapuolisesti, voimme itse päättää miten sen käytämme.

 

Aina, kun tässä hetkessä oleminen aiheuttaa pelkoa, voi sulkea hetkeksi silmänsä ja päästää irti kaikesta pelosta.

Saa antautua kasvun tilaan lempeästi.

 

Tämä hetki opettaa meitä olemaan läsnä.

Se kiittää meitä olemassaolostamme.

Se kannustaa meitä katsomaan itseämme hyväksyen – Rakastaen.

Se näyttää meille, miten puhdasta rakkaus voikaan olla.

Tämä hetki ei odota meiltä suuria tekoja, se luo ympärilleen tilaa, jossa saamme kasvaa ja kehittää omaa kykyämme rakastaa – Elää.


Ympäröiköön rakkauden voima tämänkin kasvun hetken.

 

Inspissanat: KEHITÄ – KANNUSTA – KIITÄ – RAKKAUS – TEOT (Ari J. Huttunen)
Kirjoittajat: Ulla & Jutta

Rakkaus tarvitsee esteettömän kulun

Sarasota_I_love_youRakkauden täyteinen elämä viruttaa tarpeettoman pois. Olen sitä mieltä, että tarvitaan paljon tilaa, myös täysin tyhjää tilaa, jotta rakkaus voisi toteutua. Lisäksi tarvitaan sellaista turvaa ja luottamusta, jossa uskaltaa kohdata itsessään kaiken sen, mikä estää rakkautta.

 

Ennen kuvittelin, että sellaiset jotka näyttivät saavan paljon aikaan hyviä asioita, tiedostavat ja jakavat myös enemmän rakkautta. Luulin, että ihminen joka kieltää itsensä ja unohtaa omat tarpeensa, on varsinainen rakkauden mestari. Erehdyin.

 

Kohtaan nykyään ihmisiä, jotka tekevät kovasti töitä havaitakseen rakkauden esteet itsessään. Kun he kohtaavat kriittisyyttä, julmuutta ja monenlaista kielteisyyttä itsessään, he pyrkivät antamaan sen itselleen anteeksi, näkemään joitain syy-yhteyksiä ja päästämään irti siitä kaikesta.

 

Rakkautta nimittäin maailma on pullollaan. Siinä on valtava voima. Meidän tarvitsee vain ryhtyä välittämään sitä.

 

Inspissana: Viruttaa (Sanna Wikström)