seksi

Kaipuun kraateri

www.maailmanmatkaaja.fi

Heräsin toissayönä niin kovaan emotionaaliseen kipuun, että tuskan irvistykseen vääntynyt naamani oli revetä liitoksistaan. Olin tipahtanut kraateriin, jota olen koko elämäni ajan vältellyt. Se kraateri, josta olen saanut tietoa kaivatessani tai janotessani jotakin, on syntynyt jo vauvana. Se on syntynyt väärinkäsityksestä, kun luulin että rakkaus on jotain, mitä muut ihmiset minulle antavat. Näin iso ja tuskallista tyhjää täynnä oleva kraateri oli muodostunut rakkauden kaipuustani, jota yritin täyttää kaikenlaisilla keinotekoisilla konsteilla.

Vaikka olin kuljettanut rekkalasteittain koulussa ja harrastuksissa jaettavia tunnustuksia ja numeroita kraateriin, se ei riittänyt. Vaikka nuoruudessa bailasin ja keräsin kannuksia miesten kaatajana, se ei riittänyt. Vaikka nuorena aikuisena tein töitä kuin hullu, opiskelin ja sain ammatin, ei kraateri juurikaan täyttynyt. Vaikka perustin ihanan oman perheen, sain lapset ja luulin keski-ikään ehtiessäni löytäneeni onneni, en saanut kaipuutani sammumaan. Vaikka löysin läsnäolon ihanuuden ja työstin itseäni ahkerasti eri tilanteissa, aina tipahdin välillä oloon, jossa kraateri muistutti kolealla olemassaolollaan.

Luotan, että olen jo ennen syntymääni saanut täyden oikeuden olla aina rakastettu, arvokas ja hyvä ihminen. Väärinkäsitykseni on vain väärinkäsitys, jonka voin nyt oikaista. Se on vauvan tulkinta elämästä, perususkomus, jonka voin korjata nyt, kun sen niin kivuliaasti tiedostan. Minun ei tarvitse enää hamuta seksiä, toisten ihmisten hyväksyntää tai ihailua, ruokaa, saavutuksia tai erilaisia kokemuksia, voidakseni olla rakastettava, rakkaudessa elävä ja arvokas ihminen.

Laitan silmät kiinni ja käyn katsomassa kraateria. Se on pienentynyt kymmenesosaan alkuperäisestä. Saan valtavan sisäisen mielihyvän tunteen, kun tiedän että pian sitä ei enää ole ja voin aina nauttia ja iloita siitä, että minä olen minä.

Tottele vain sisintäsi, niin rakkaus virtaa ikuisesti

Menin Afrodite-kurssille ajatellen voimaantumista ja sitä, etten enää nojaisi niin herkästi päätöksissäni miehiin ja löytäisin sisäisen vahvan naiseuden, joka ei kumartele myöskään auktoriteetteja tai vanhoja uskomuksia. Löysinkin aika pian sisältäni vähän stressaantuneen ja pelokkaan maskuliinisen puolen ja yhden hyvin piintyneen uskomuksen, joka piti muuntaa.

 

Minuun on ohjelmoitu aikojen saatossa sellainen uskomus, että mies tietää paremmin ja hänen tahtoaan pitää totella. Vaikka tiedänkin, ettei se pidä paikkaansa, niin uskomus istuu ilmeisen lujassa kehossani ja alitajunnassani. Nojaan herkästi mielipiteeseen, joka puolisollani on, kyseenalaistamatta sitä. Tarkistan oman kantani peilaamalla sitä toisen vastaavaan ja muutan sitä herkästi, vaikka se olisi ollut ihan hyvä alunperinkin. Jos puolisoni tahtoo jotain, pyrin kaikin keinoin toteuttamaan hänen tahtonsa unohtaen, mihin itse pyrin.

 

Tuollaisessa viikonlopun workshopissa syntyy se siunattu pieni yhteys omien ajatusten ja syvemmän viisauden välille. Oivalsin, että olen pitänyt kiinni sellaisesta käsityksestä, että jos en taivu toisen kannalle ja nojaa päätöksissäni häneen, en rakasta häntä ja hylkään hänet tai hän hylkää minut. Ikään kuin olisi vain joko tai. Joko tottelet toista ja rakastat häntä tai sitten et tottele, jolloin rakkauskin kuolee. Näin ollen aina pitää pyrkiä sopuun kuolettaen jonkin osan itseänsä. Näin ollen tyydyn komromisseihin ja petkuttamaan itseäni.

 

Ymmärsin, ettei rakkaus mihinkään kuole. Sehän on voima, joka on ikuisesti ja kokoaikaisesti läsnä. Se on tila, jossa elän ja jota hengitän. Tuo toinenkin on siinä tilassa. Kun kaikessa voimassani ja viisaudessani teen päätöksiä ja kannan niistä itse vastuun, en menetä piiruakaan rakkaudesta, päinvastoin. Se tuo päätöksiin uuden voiman. Saan kunnioitusta. Saatan saada vastarintaakin, mutta sitten se kuuluu asiaan.

 

Kun kerroin löydöstäni puolisolleni, hän oli iloinen siitä. Puhuimme pitkään siitä, että tämä saattaa olla muissakin naisissa vahva este itsenäistymiselle ympäri maailmaa. Ohjelmointi, joka niputtaa vallankäytön ja rakkauden, pitää ihmisen hiljaisena ja estää kehitystä.

 

Suosittelen Kirsti Kuosmasen ja Kaisa Peltosen workshoppeja, joissa saa tutustua itseensä, seksuaaliseen ekstaattiseen nautintoon, voimaantua, löytää virvoittavaa naisten yhteyttä ja huumaavaa iloa. Niitä on vielä yksi tulossa kesäkuussa. Katso täältä

Anni nytkäyttää

1392023818146

Anni Hautala Radio Suomi Popista (Aamulypsy klo 6-10) on mielestäni aikamoisen nytkäyttävä ihminen. Kirjoitan joka viikko kiitos- ja rohkaisukirjeen yhdelle ihmiselle, joka nytkäyttää maailmaa eteenpäin.

Hei Anni!

Kiitos sinulle, kun jaksat joka aamu herätä ja alkaa pamista Perälän ja Jaajon kanssa. Olen jo pitkän aikaa ihaillut sinua siitä, että pidät pintasi, huumorisi ja positiivisen elämänotteesi. Joskus noi hulivilisankarit yrittävät pistää sinua ihan alta lipan ja vetävät niiiin härskiä huumoria, että tytöllä kuin tytöllä tulee ratin tai radion takana hiki ja muutama ärräpää puolestasi. Ja sä selviät tilanteesta. Ihan tosta noin vaan ja ANNAT vielä takaisin!!

Se nytkäyttää. Tunteet aktivoituvat ja kehossa tapahtuu jotain: silloin tiedän, että minäkin pystyn. Ei mee jauhot suuhun vaikka tulisi puun takaa mitä…

Miehethän puhuvat siitä, mistä heillä on ilmeinen puute. Seksin puute on ihan krooninen ja hersyttää hurjan ronskia viestintää, jota kaikki eivät kehtaa edes kertoa kuuntelevansa. Sinä olet pokkana ja vähemmän pokkana syväkuunnellut sitä jo useita vuosia ja kiitän sinua siitä. Yritä vielä jaksaa jatkaa, sillä jokainen päivä on uusi ja vaikka tuntuu, että kaikki jutut on jo kerrottu, niin aina löytyy uusia. Nauraminen ja ilo arkiaamuisin on ihmisten pelastus. Sinä olet ihmisten pelastus. Jaajo ja Perälä olisivat ilman sua kuin laituri ilman liplattelua tai viikset ilman naamaa.

Teet palveluksen niin miehille kuin naisillekin.

Me naiset opimme avullasi:

-Pitämään puolemme

-Nauramaan itsellemme

-Arvostamaan arkisia pieniä asioitamme (kuten muovailemista lasten kanssa)

-Tiedostamaan, että osaamme kertoa tarinoita mekin.

-Olemaan herkkiä, aitoja omia itsejämme

-Keräämään itsemme nolla-ajassa kaikenlaisten kokemusten jälkeen

-Antamaan anteeksi ne kirvelevätkin kokemukset

Iloa elämääsi!

T:Jutta