tasapaino

Kynnys etsiä tosissaan töitä

IMG_0892

Eilisen julistuksen jälkeen jäin odottamaan coachattavaksi pyytämäni ihmisen vastausta. Sitä ei tullutkaan ja aloin miettiä, olenko saamassa tässä jo ensimmäisen oppituntini uravalmentajan tiellä. Jäin pohtimaan mahdollisia syitä kutsuni hiljaiseen vastaanottoon. Ehkä onkin aikamoinen kynnys alkaa tosissaan etsiä töitä, jos on ollut pitkään työttömänä ja tottunut sen kuvion kanssa elämään ja pärjäämään. Kyseessä on kuitenkin aina suuri muutos.

Elinhän itsekin lähes koko viime vuoden tekemällä maksettuja töitä vain nimeksi ja silti elin koko ajan aivan täyttä elämää. Jokainen päivä täyttyi töistä: erilaisista vapaaehtoistöistä, lasten asioiden hoitelusta, kodinhoidosta, mielenkiintoisten asioiden opiskelusta ja työnhausta. Hain töitä siinä sen verran, kuin muilta asioiltani kerkesin, jotta samalla säilyttäisin tasapainon. Yhteiskunta hyötyy kyllä kaikesta tekemästäni välillisesti tai välittömästi, ajattelin.

Kuuntelen mietteliäänä työssä käyvien ystävieni alati lisääntyvää väsymystä ja painetta. Mietin paljon, miten tämän oman kuvion päälle vielä jaksaisin itse olla töissä. Ovatko työelämässä olevat joutuneet sellaiseen kattilaan, jossa ensin oli ihan mukavan lämpöistä vettä mutta nyt se vesi alkaa jo poltella ja vain kaikkein karaistuneimmat pystyvät kuumuudesta huolimatta vielä toimimaan? Herkemmät hyppäävät pois pelastautuen kärventymiseltä. Päätin hakea vain sellaisia paikkoja, joissa ei vaadita työntekijöiltä yli-inhimillisyyttä. Päätin, että olen itse koko ajan ruorissa ja sopeudun vain sellaiseen, mikä palvelee viisasta kokonaisuutta.

Aloin päivän mittaan saada jo muitakin ehdotuksia coachattavista ihmisistä. Jos ensisijaisesti valitsemani ihminen ei haluakaan lähteä tähän prosessiin, voin saada tilalle toisen. Sain myös keikkatarjouksen, jonka otin kiitollisena vastaan.  Kävin jo iltakävelyllä tutkimassa rakennusta, jonne kenties lähiaikoina pääsen sijaiseksi opetuskeikalle. Se on aivan kotini lähellä. Asiat ovat lähteneet kuitenkin kivalla tavalla rullaamaan…

Kauneus, pyöräily, kohtuullisuus, iloinen työtapa, fiksu ja uutiset, vastuuntunto

file000906102076

Kauneus

Kävelen peilin ohi. Pysähdyn vastentahtoisesti katsahtamaan itseäni. Egoni sanoo kuvalleni mutrussa suin: tuollainen mä olen. Peili vastaa: Niin ootki.

 

Kävelen peilin luokse. Pysähdyn tutkimaan itseäni. Sisäinen havainnoijani sanoo kuvalleni  hymyillen: tuollaisena saat itsesi hyväksyä. Peili nyökkää rohkaisten..

 

Etsin käsiini peilin, kun olen juuri ollut herkkänä ja itkenyt. Näen kasvoni kuin niissä kuvastuisi sieluni, hämmästyn ja kuiskaan epävarmana: tällaisena olen kaunis. Peili vastaa: Niin ootki.

 

SAMSUNG

Jutta risteilyllä Sipoon saaristossa 2014

En etsi enää peilejä. Luotan itseeni; olen kaunis.

***

bikeweb_04

Pyöräily

Nyt kun kevät on vielä kotvasen päässä, voimme miettiä polkupyöräilyä ja kuinka ihanaa se on. Osaispa suhtautua elämään samalla tavalla kuin pyöräilyyn.

Tärkeintähän on polkea, sillä vain niin pysyy tasapainossa ja pystyssä. Täytyy kuten elämässäkin luottaa siihen, että kun kerran oppii pyöräilemään, niin sen kyllä aina osaa. Lisäksi pyöräillessä tulee vaiheita, jolloin ei tarvitse itse polkea ollenkaan. Elämässäkin tulee välillä myötämaata. Myötätuuli on taas ylimääräistä lahjaa, jolloin saa vain tukka tuulessa antaa mennä.

Välillä voi tulla mäkiä, jolloin joutuu polkemaan vähän kovemmin. Todellisessa vastamäessä pyörää joutuu taluttamaan. Sitä ei kuitenkaan kannata koskaan jättää tien viereen ruostumaan. Jos kuitenkin tekee niin ja elämässään ikään kuin antaa periksi eikä pysy enää pystyssä, niin milloin tahansa voi etsiä uudestaan sen kohdan, jonne pyöränsä hylkäsi ja aloittaa alusta. Joutuu ehkä hetken öljyämään ja korjaamaan pyörää, mutta sitten matka voi taas jatkua.

Pyörä on siitä hyvä kulkuväline, että sillä pääsee juuri niin pitkälle kuin mitä jaksaa polkea. Näin ollen lepohetket ovat oleellisia. Näin kannattaisi toimia elämässäkin. Antaa yksinkertaiselle inventaariolle aikaa ja huomata, mitkä projektit jaksaa hoitaa ja mitkä jättää suosiolla toisille. Pyöräily ja eläminen yksinkertaisella logiikalla on tulevaisuudessa hyvin käyttökelpoinen tapa toimia.

***

DSC02932

Kohtuullisuus

Mitä on kohtuullisuus? Miten tilannesidonnainen sana kohtuullisuus onkaan! Joissakin tilanteissa on ihan kohtuullista pudottaa 25 kiloa valkoisia ruusuja maata koristamaan (vrt. uusi nälkäpeli-leffa), kun taas toisissa tilanteissa 20 drinkin tilaaminen yhden illan aikana on tavattoman kohtuutonta. Moni miettii tähän aikaan vuodesta, että oliko kohtuullista ostaa se 10 kilon kinkku, kun siitä menee 7 kiloa pakkaseen odottamaan hernekeittopäiviä (joita ei ehkä montaa tule) ja juhannuksena joutuu heittämään 6 kiloa roskikseen.

 

Kohtuullisuus tarvitsee kaverikseen usein viisauden. Jos ei osaa nähdä koko elämänsä kuvaa viisaasti, tulee tehtyä koko ajan ylilyöntejä. Ei näe metsää puilta ja tekee kohtuuttomia ratkaisuja perustuen esimerkiksi vain omaan mielihyvään.

 

Kohtuullisuus tarvitsee kaverikseen myös rohkeuden. Jos ei uskalla ottaa elämässään tarvittavia riskejä, turvautuu yleensä kohtuuttomaan määrään näennäisturvaa, mikä ei kuitenkaan tuo todellista turvaa. Sydämenrohkeus edellyttää kykyä ottaa vastaan rakkautta ja tehdä rakkauden tekoja. Jos antaa sydämensä ohjata rohkeasti, eivät pähkähulluiltakaan vaikuttavat ratkaisut ole pitkällä tähtäimellä kohtuuttomia.

***

Iloinen työtapa

Monet miettivät miten löytyisi uusi ja iloinen tapa tehdä töitä. Minäkin sitä pohdin. En tiedä, onko nykyisenkaltainen valmentaminen ihan niin tehokasta ja käytänteitä muuttavaa kuin se voisi olla. Jos eivät ihmiset itse ja omasta halustaan ota tehtäväkseen muuttaa omia käytänteitään, niin on vaikea muutaman tunnin oivalluttavalla kannustamisella mitään perustavanlaatuista muutosta saada aikaan.

 

Vanha tapa tehdä ja toimia ei tässä tilanteessa näytä toimivan. Jonkun täytyy nousta tilanteen yläpuolelle näkemään samaa todellisuutta uudella tavalla. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sen pienemmät tappiot ja sitä nopeammin noustaan takaisin lentoon.

 

Mikä olisi parempi tapa? Itse tulen iloiseksi, jos saan tukea muutoksessa sellaista, joka jo tekee itsensä kanssa töitä ja kasvaa niin että hippulat vinkuu. Mitä jos työpaikalla, jossa halutaan muutosta työilmapiiriin, annetaankin kasvun eväitä näille sprinttereille? Heitä saatetaan tukien eturintamaan ja he, omalla esimerkillään vetäisivät mukaan muitakin. He näkisivät, minne tätä alaa tulisi johtaa ja millä tavalla, jotta todellinen uuden paradigman mukainen toimintakulttuuri löytyisi.

***

Fiksu ja uutiset

Aloin pohtia, että mikä olisi fiksu tapa kohdata näitä katastrofiuutisia. Joskus ne nimittäin tulevat niin iholle, ettei pysty pitkään aikaan mitään muuta kuin herkistymään, päivittelemään ja käymään erilaisia tunnemylläköitä läpi. Sitä samastuu kärsiviin ja heidän omaisiinsa, tuntee myötätuntoa, pahaa oloa ja toisaalta myös vihaa. Mihinkään miksi-kysymykseen ei ole mahdollista saada vastausta. Mikään ajatuksenjuoksu ei löydä tyydyttävää lopputulosta.

Itseäni auttaa se, että annan ei-tietämisen tilan vain olla. En yritäkään ymmärtää. En ole kuitenkaan välinpitämätön. En vain anna tunteiden ja pakonomaisten ajatusten riepotella minua. Tunnen surua, tunnen vihaa ja tunnistan, kuinka monin tavoin haluaisin reagoida, tehdä jotain.

Minulla on mahdollisuuksia tehdä jotain. Aina niitä on. Yritän sovittaa intoani ja tekemisen energiaani tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni  ja voimavaroihini sopivaksi. Juuri nyt voin  lähettää rukouksissa voimaa kaikille, jotka kärsivät.

***

Vastuuntunto

Vastuuntunto on maailmaa koossa pitävä voima. Siitä kuitenkin lipsutaan toistuvasti, sillä emmehän jaksa kantaa vastuuta yksinämme muusta kuin itsestämme ja omasta tontistamme. Emmekä aina edes sitäkään. Sysäämme mielellämme vastuun aina ulkopuolisille ja yhteiskunnalle.

Jotkut tuntevat velvollisuudekseen kantaa vastuun koko maailmasta. Se on sula mahdottomuus.

Onkin hyvä pitää erillään velvollisuus, joka on opittu asia ja usein rajoittava uskomus sekä vastuu, joka on tietoisesti tehty valinta.

Kuusi hyötyä läsnäolon taidosta johtamisessa

Hyvän johtajan ja läsnäolon taidon on väitetty liittyvän saumattomasti yhteen. Mitä hyötyä läsnäolon taidosta on ihmisten johtamisessa?

Kerään tähän nyt niitä kokemuksia, joita itse olen saanut tämän kevään aikana toimiessani johtajana. Okei, minulla on ollut vain yksi työntekijä ja läsnäolon taitoni vaihtelevat päivästä päivään, mutta pohjaan siihen kirjalliseen palautteeseen jota työntekijältäni sain.

Vaikka hän oli aluksi minulle ihminen pystymetsästä, päätin jo ennen ensimmäistä tapaamistamme keskittyä häneen kunnolla. Tein paljon työtä ottaakseni selvää, mikä häntä kiinnostaa ja mistä hän haaveilee. Päätin, että ponnistelen, jotta hän saisi tehdä paljon sellaisia töitä, jotka hyödyttävät hänen omia päämääriään. Tämä on hyöty numero 1: Läsnä oleva johtaja on ihminen ihmiselle.

Kun päättää olla toiselle ihminen, saa vastaanottaa monenlaista, iloista ja surullista. Tälläkään ihmisellä, kuten ei kellään, ole mikään helppo elämä. Otin hänet sellaisenaan vastaan ja pidin selvänä alusta lähtien, että töistä ei tarvitse yrittää sulkea pois muun elämän todellisuutta. Jos oli liikaa stressaavia asioita kotirintamalla, teimme sen mukaisia ratkaisuja. Opimme näkemään toinen toisestamme, milloin jokin asia mätti ja täytyi jutella. Arvaatko jo, että numero 2 on: Läsnä oleva johtaja ei sulje silmiään elämän karulta todellisuudelta.

Olen haaveillut olevani valmentava johtaja eli sellainen, joka osaa motivoida toisen miettimään itse työnsä alusta loppuun ja johtamaan itse itseään. Se ei ole helppoa. Ensinnäkin tekee mieli säätää itse liikaa ja toiseksi täytyisi osata nähdä työn kokonaiskuva tarkasti ja kolmanneksi vielä taitavasti ennustaa vähän tulevaa. Siihen minusta ei vielä ole. Sain siitä myös vahvistuksen palautteessa. Elettiin siis liikaakin hetkestä hetkeen. Yritän täten oppia suunnittelemaan pikkasen pitemmälle. Alitajuntakin saisi tehdä silloin oman osansa. Numero 3: Läsnä oleva johtaja nöyrtyy oppimaan virheistään.

Joskus asioita on yhtä aikaa ilmassa todella paljon. Niin kuin huhtikuussa, kun uusi kirjani ilmestyi samaan aikaan, kun nettisivujen uudistuminen oli käsillä ja olin lähdössä konferenssimatkalle Portugaliin. Silloinkin täytyy myös päivittäisrutiinien hoitua. Lisäksi on aika selvää, ettei läsnäolosta paljon puhuva ja siitä leipänsä tienaava voi itse stressaantua ja siirtyillä liian hajamieliseen tilaan. Paineet on siis opittava tasaamaan itsensä sisällä. Oli hoidettavia asioita kuinka paljon vaan, niin johtoajatuksena on se, että tämän hetkisen työn voi hoitaa keskittyneenä. Koko ajan suoritetaan karsintaa, tehdään tietoista hengittämistä ja lisätään kunnon lepotaukoja, jos tahti uhkaa kiihtyä liiaksi. Numero 4: Läsnä oleva johtaja hakee sisimmässään koko ajan tasapainoa, lukuisat asiat eivät saa häntä heittelehtimään tai unohtamaan ihmisiä.

Vaikeat hetket. Minullakin niitä oli tänä keväänä muutamia. Kerroin niistä, koska tiedän ja tunnustan, etten silloin pysty olemaan täysin läsnä. En vain pysty, koska prosessi pyörii mielessäni kunnes valmistuu. Numero 5: Läsnä oleva johtaja tunnistaa ja tunnustaa, kun ei pysty olemaan läsnä.

Tätä seuraavaa olisi vaikea kuvailla, ellei rakkaaksi tullut työntekijäni olisi sitä varta vasten kirjoittanut palautteeseensa. Oivalsin johtaessani sen, mistä olen itse saanut nauttia. Kun oikeasti ja aidosti uskoo ihmisessä olevaan rajattomaan potentiaaliin, tämä alkaa kasvaa. Katsomalla toista tämä nostattava pilke silmäkulmassa, saa todistaa rohkaistumista ja kukoistusta hänessä. Se on mielestäni johtajuudessa kaikkein upeinta ja palkitsevinta. Numero 6: Läsnä oleva johtaja näkee työntekijässä paljon enemmän kuin tämä itse rohkenee vielä nähdä.

Minulla on nykyään varma usko itseeni ja tulevaan, koska minulla on nyt työkalut, joilla tuon itsestäni esiin enemmän ja enemmän parhaita puoliani. Tämä auttaa minua jokaisella elämäni alueella. Kiitos!