uravalmentaja

Ihmeiden tehtailu jatkukoon isosti

SAMSUNG

Sain sähköpostia. Niin kauniin sanankääntein selvisi, etten ollut niiden onnellisten joukossa, jotka kutsuttiin tässä kohtaa jatkoon. Silti jotain toivoa valettiin tuleviin viikkoihin ja hakuprosessi jatkuu vielä jossain muodossa. Mietin pitkään, miten tähän viestiin vastaisin. Päätin vastata rehellisesti.

 

Hei XX!

Kiitos viestistäsi. Arvostan, että olit nähnyt vaivaa ja laatinut niin arvostavan viestin kuin suinkin. Olen vuoden ajan katsellut työmarkkinoita työnhakijan näkökulmasta ja teidän tyylinne kommunikoida erottuu upeasti edukseen aidon inhimillisyytensä, positiivisuutensa ja energiansa vuoksi.

Siksi löysin itsestäni niin valtavan motivaation hakea tätä uravalmentajan paikkaa, että tein prosessista avoimen ja tilitin valmistautumistani ja edistymistäni nettisivuillani ja facebookissa. Sain niin paljon tsemppiä ja rohkaisua, että pari kertaa ihan itkin, kun se kosketti niin syvästi.

Ihmettelin siinä tutustumistilaisuudessa sitä, että ikään kuin tunsin teidät kaikki ja onnistuin ajattelemaan itseni teille heti sinne töihin. Olin jopa niin omillani, etten jännittänyt paljoakaan enkä edes pinnistellyt hirveästi erottuakseni siinä esiintymisharjoituksessa (mikä oli varmaan ”virhe”). Tiesin koko ajan, että uravalmentajan tehtävässä onnistuisin yli teidän ja omien odotusteni.

Tilaisuuden jälkeen törmäsin käytävällä pariin iloa kuplivaan nuoreen naiseen, joista toinen oli avullanne löytänyt töitä ja selitti sitä juuri toiselle. Lisäksi juttelin kahvilassa pitkään jo ennen tilaisuutta tapaamani kaverin kanssa, joka oli avullanne löytänyt töitä ihan toimistonne läheltä. Sain todella konkreettista todistusaineistoa siitä, että luotte toivoa toivottomuuden keskellä ja mahdollistatte oikeita ihmeitä. Unelmien työpaikka, miten mahtava juttu, kun sellaisen löytää!

Outoa, mutta olen iloinen näiden nyt suoraan jatkoon päässeiden puolesta. He sopivat ilmeisen hyvin siihen kuvaan, joka teillä oli tällä hetkellä unelmienne työntekijästä. Antakaa heille paljon eväitä pärjätä työssään ja he maksavat sen asiakkaillenne tuhat kertaisesti takaisin.

Jatkan tässä tätä omaa ihmetehdastani. Ja olen siis edelleen olemassa, jos ja kun teillä kaivataan vielä uusia ihmeiden mahdollistajia.

Ollaan yhteyksissä!

Iloterkuin, Jutta

Iso perspektiivi näkyy aina vasta jälkikäteen

SAMSUNG

Muutaman päivän päästä on 20 päivää kulunut, eikä prosessin päättyminen näytäkään kovin todennäköiseltä tässä aikataulussa. Unelmien työn hakuun täytyy näköjään asennoitua valtavalla määrällä kärsivällisyyttä. Täytyy vain yrittää muistaa, että näkymättömissä tapahtuu koko ajan kehittymistä.

Mitä pitempi aika alkuperäisestä innostuksesta uravalmentajan työhön kuluu, sitä hämärämmäksi unelma muuttuu. En tarkoita, ettenkö innostuisi taas, jos kutsu työhaastatteluun kopsahtaisi sähköpostiin mutta jotenkin ihmisen mieli on rakentunut niin, että suuri innostus johonkin asiaan kestää vain tietyn aikaa ja sitten sitä pitää säännöllisesti joko tuoreuttaa mielessään uudestaan tai päästää irti ja innostua jostain muusta.

Olen tässä samaan aikaan uravalmentaja-polun lisäksi tutkaillut myös kahta muuta polkua. Yksi polku veisi takaisin yrittäjyyteen yhden tai kahden upean kumppanin kanssa. Toinen polku veisi opiskelemaan isompaa kehystä tähän valmentamisen ja ihmisenä kehittymisen teemaan. Kaikki nämä polut haarautuvat aika kauaksi toisistaan ja ovat niin isoja, ettei kaikkia niitä voi yksi ihminen kerralla valita. Jokainen polku työllistää ja innostaa omalla tavallaan ja olisi täysin mahdollinen, kunhan pistän kaikkeni peliin.

Kun elää sellaisessa luottamuksessa, että prosessilla on aina alku ja loppu, niin voi vain todeta, että muutaman kuukauden päästä näen vasta selvästi, miten tämä prosessi meni. Oikeassa elämässä draaman kaari ei mene niin kuin saippuasarjoissa tai jenkkileffoissa. Se voi vaikuttaa vähän tylsältä, mutta jos näkisimme koko ajan elämämme ison perspektiivin, se olisi erittäin jännää ja opettavaista katsottavaa.

Voin vasta jälkijunassa todentaa, teinkö rohkeita valintoja sydämestä käsin vai annoinko turvallisuudentarpeen ja pelkojen vaikuttaa päätöksiini liikaa. Vasta jälkeenpäin näen selvästi, mikä oli seurausta mistäkin.

Jatkan nyt tämän prosessin todentamista aina silloin, kun jotain uutta ilmentyy, eli kirjoitan blogeja aina, kun hyvältä tuntuu. Se helpottaa työkuormaani ja vapauttaa voimavaroja tähän vaihtoehtojen aktiiviseen tutkailuun.

Hengissä koululaisten uravalmennuksesta

IMG_0898Olin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni sijaisena. Otin tilaisuuden ja oppimismahdollisuuden ihan tosissani ja liian tosissani, kuten tyyliini välillä kuuluu. Valvoin kaksi edeltävää yötä valmistautuessani hyppyyn epämukavuusalueelle. Ensimmäisenä yönä näin kaikki kauhuskenaariot mitä voisi tapahtua, jos kaikki menee pieleen ja toisena eli viime yönä päädyin suunnittelemaan valmennukselliset lisät tunteihin ja tunsin olevani hommassa jo ällän päällä.

Aamu kun koitti, olin yllättävän pirteä ja valmis taistoon. Tilasin kiltit tai ainakin yhteistyöhalukkaat oppilaat ja toivoin, että uskaltaisin viedä yöllä syntyneet ideat käytäntöön. Ensimmäinen tunti oli ruotsia viidesluokkalaisten kanssa. Hämmästytin heidät totaalisti, kun kehotin käymään jonoon sen mukaan, kuinka iloisella mielellä tänään oli tultu kouluun. Puhuin sinnikkäästi ruotsia ja odotin vastalahjaksi samaa, vaikka he näyttelivät etteivät oikein ymmärrä minua.

Annoin jo seuraavien kanssa asioiden tapahtua paljon tavanomaisemmalla tavalla ja kolmannen ryhmän kanssa mentiin jo ihan oppikirjan mukaan. Mutta olinpa tehnyt kokeilun, että lapset lähtevät jopa sijaisen kanssa valmentavaan työskentelyyn mukaan, jos sitä tarpeeksi pontevasti tahtoo.

Opettajien työn voi jossain mielessä käsittää uravalmentamiseksi. Lapsethan ovat uransa nuppuvaiheessa. Heiltä tulisi kysyä päivittäin, mitä he tahtovat oppia. Heidän tulisi kuunnella päivittäin sisintään ja tehdä oppimiseen liittyviä valintoja ja rohkeita kokeiluja tai jopa töitä sen mukaan, mitä vähitellen kehittyvät taidot ja vahvuudet viitoittavat. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin uusi opetussuunnitelma on jo hajulla tästä ja rohkaisee opettajia ryhtymään enemmän oppimisen ohjaajiksi ja valmentajiksi kuin vain viemään oppikirjaa läpi kannesta kanteen.

Sain itse kokea, ettei se ole helppoa. Annan itselleni anteeksi ja olen kiitollinen siitä, että sain kokea useamman tunnin upean nuoren ihmisen seurassa koulumiljöössä.

Kynnys etsiä tosissaan töitä

IMG_0892

Eilisen julistuksen jälkeen jäin odottamaan coachattavaksi pyytämäni ihmisen vastausta. Sitä ei tullutkaan ja aloin miettiä, olenko saamassa tässä jo ensimmäisen oppituntini uravalmentajan tiellä. Jäin pohtimaan mahdollisia syitä kutsuni hiljaiseen vastaanottoon. Ehkä onkin aikamoinen kynnys alkaa tosissaan etsiä töitä, jos on ollut pitkään työttömänä ja tottunut sen kuvion kanssa elämään ja pärjäämään. Kyseessä on kuitenkin aina suuri muutos.

Elinhän itsekin lähes koko viime vuoden tekemällä maksettuja töitä vain nimeksi ja silti elin koko ajan aivan täyttä elämää. Jokainen päivä täyttyi töistä: erilaisista vapaaehtoistöistä, lasten asioiden hoitelusta, kodinhoidosta, mielenkiintoisten asioiden opiskelusta ja työnhausta. Hain töitä siinä sen verran, kuin muilta asioiltani kerkesin, jotta samalla säilyttäisin tasapainon. Yhteiskunta hyötyy kyllä kaikesta tekemästäni välillisesti tai välittömästi, ajattelin.

Kuuntelen mietteliäänä työssä käyvien ystävieni alati lisääntyvää väsymystä ja painetta. Mietin paljon, miten tämän oman kuvion päälle vielä jaksaisin itse olla töissä. Ovatko työelämässä olevat joutuneet sellaiseen kattilaan, jossa ensin oli ihan mukavan lämpöistä vettä mutta nyt se vesi alkaa jo poltella ja vain kaikkein karaistuneimmat pystyvät kuumuudesta huolimatta vielä toimimaan? Herkemmät hyppäävät pois pelastautuen kärventymiseltä. Päätin hakea vain sellaisia paikkoja, joissa ei vaadita työntekijöiltä yli-inhimillisyyttä. Päätin, että olen itse koko ajan ruorissa ja sopeudun vain sellaiseen, mikä palvelee viisasta kokonaisuutta.

Aloin päivän mittaan saada jo muitakin ehdotuksia coachattavista ihmisistä. Jos ensisijaisesti valitsemani ihminen ei haluakaan lähteä tähän prosessiin, voin saada tilalle toisen. Sain myös keikkatarjouksen, jonka otin kiitollisena vastaan.  Kävin jo iltakävelyllä tutkimassa rakennusta, jonne kenties lähiaikoina pääsen sijaiseksi opetuskeikalle. Se on aivan kotini lähellä. Asiat ovat lähteneet kuitenkin kivalla tavalla rullaamaan…

20 päivän jännitysnäytelmä alkaa

IMG_0032

Olen työtön työnhakija. Opin juuri kursseilla painottamaan tuota jälkimmäistä. Olen työnHAKIJA ja työn hakeminen on rankkaa työtä, jossa ei saa unohtaa kaikkia keinoja, luovuutta, määrätietoisuutta ja taidokkaita avunpyyntöjä. Kutsun sinua matkalle seuraamaan työllistymistäni 20 päiväksi, sillä olen löytänyt unelmieni työpaikan!

 

Hain paikkaa uravalmentajana eräässä yrityksessä. Uravalmentaja auttaa toisia työllistymään. Hän coachaa ja auttaa aktiivisesti etsimään työpaikkoja mahdollisimman monelle ihmiselle omista ja tuntemiensa ihmisten verkostoista.

 

Kirjoitin hakemukseen, että tämä on minun unelmieni työpaikka. Saisin tehdä sitä, missä olen hyvä: tukea ihmistä kasvamaan omaan mittaansa (ja sen yli) ja löytämään elämäänsä mielekkään suunnan.

 

Olen rekrytoitumisprosessin ensimmäisessä vaiheessa: lähetin suurella vaivalla ja huolella laaditun hakemuksen ja jäin odottamaan yhteydenottoa.

 

Odottaminen on kuitenkin tylsää. Päätin tehdä jotain treenatakseni uravalmentajan taitojani. Päätin aloittaa työt heti. Otan yhteyttä ihmiseen, joka on vailla työtä. Coachaan häntä ja valitsen hänen kanssaan joukon yrityksiä tai muita työyhteisöjä, joita alamme yhdessä erityisesti lähestyä. Kerron sinulle päivä kerrallaan, miten prosessi etenee…